» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A ry:n veloista oli ulosmitattu ja asetettu takavarikkoon rakenteilla ollut purjevene. Ulosmittauksesta tekemässään valituksessa sivullinen B väitti omistavansa veneen ja vetosi väitteensä tueksi muun muassa veneen rakentamista koskevaan toimeksiantosopimukseen. Kysymys B:n väitteen arviointiperusteista.
Avustava ulosottomies ulosmittasi 28.3.2007 A ry:n veloista keskeneräisen purjeveneen rungon (vene). Sama vene asetettiin 5.4.2007 Raaseporin käräjäoikeuden väliaikaista turvaamistoimea koskevan päätöksen nojalla A ry:n omaisuutena takavarikkoon. Sivullinen B valitti ulosmittauksesta ja takavarikon täytäntöönpanosta vaatien niiden kumoamista sen johdosta, että hän omisti veneen. Lisäksi ulosmittaus oli kohdistettu sivullisen omaisuuteen ulosottolain 4 luvun 9 §:n vastaisesti. A ry:n velkojista D osallistui oikeudenkäyntiin.
Käräjäoikeus hylkäsi valituksen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.
Ulosotossa pyritään siihen, että velallisen velasta ulosmitataan vain velallisen eikä sivullisen omaisuutta. Tehokkuussyistä ulosottomenettely on kuitenkin säädetty summaariseksi eli summittaiseksi siinä mielessä, että ratkaiseva merkitys annetaan helposti selvitettävissä tai havaittavissa oleville seikoille eikä menettelyssä selvitetä omistussuhteita niin perusteellisesti kuin esimerkiksi oikeudenkäynnissä. Ulosottolain 4 luvun 10 §:ssä säädetäänkin, että velallisen hallinnassa oleva irtain omaisuus saadaan ulosmitata, jollei sivullinen osoita tai muuten käy ilmi, että omaisuus kuuluu sivulliselle. Kyse on niin sanotusta omistusoikeusolettamasta, jonka mukaan omaisuuden oletetaan kuuluvan velalliselle, jos se on hänen hallinnassaan. Näin ollen ulosotossa omaisuuden hallinta on usein ratkaisevassa asemassa, ja ulosottomenettelyssä voidaan tutkia yleensä vain sitä, voiko sivullinen selvin todistein kumota hallinnan luoman olettaman omistuksesta.
Ulosottovalituksessaan B on vedonnut muun muassa edellä kohdassa 2 mainittuihin kahteen sopimukseen. Velkoja D on väittänyt, etteivät sopimukset ja B:n esittämä muu asiakirjaselvitys olleet uskottavia. Sen sijaan muu selvitys, joka osoitti A ry:n omistajaksi, oli luotettavampaa. Käräjäoikeudessa on toimitettu pääkäsittely, jossa on esitetty myös muuta asiakirjaselvitystä sekä otettu vastaan henkilötodistelua. Korkein oikeus totesi, että asiassa on ollut riitaa B:n vetoamien sopimusten uskottavuudesta todisteena mutta ei niiden pätevyydestä. Oikeudellisesti asiaa olisi tullut arvioida yleisten varallisuusoikeudellisten sääntöjen pohjalta. Niiden mukaan asiassa olisi pitänyt soveltaa niin sanottua sopimusperiaatetta, jonka mukaan irtaimen omaisuuden luovutuksen saaja saa suojaa luovuttajan ulosmittausvelkojia vastaan yleensä jo pätevän luovutussopimuksen perusteella.
Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen ja palautti asian hovioikeuteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa