» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Yhtiö oli ostanut kiinteistön pakkohuutokaupassa. Kiinteistö ulosmitattiin hallituksen jäsenen A ja varajäsenen B veloista sillä perusteella, että kyseessä oli ollut ulosottolain mukainen keinotekoinen järjestely. Keinotekoisessa järjestelyssä kiinteistön omistukselle annetaan sellainen muoto, joka ei vastaa tosiasiallista asiantilaa, ja jolla yritetään vältellä ulosottoa ja pidetään omaisuutta velkojien ulottamattomissa. Järjestelyn tarkoituksen tulkittiin olevan turvata A:n ja B:n asuminen. Yhtiö riitautti asian käräjäoikeudessa väittäen, ettei kyseessä ole keinotekoinen järjestely ja vaati, että ulosmittaus kumotaan.
Käräjäoikeuden mukaan kyseessä ei ollut keinotekoinen järjestely, koska A ja B eivät omistaneet yhtiön osakkeita ja he olivat tehtävissään tilivelvollisia yhtiölle, jonka omistajat pystyivät milloin tahansa vaihtaa yhtiön johdon. Velkoja valitti hovioikeuteen ja siellä tuomio muuttui. Yhtiön osakkeiden omistajat olivat A:n ja B:n tyttäret C, D ja E. A ja B olivat olleet kiinteistön aikaisemmat omistajat eikä asiakirjaselvityksen perusteella voinut luotettavasti sanoa olivatko A ja B maksaneet vuokraa yhtiölle kiinteistöllä asumisestaan. Tämän perusteella hovioikeus katsoi, että ulosmittaus oli lainmukainen.
Korkein oikeus arvioi tapauksessa kahta erillistä kysymystä. Koska yhtiön omistivat A:n ja B:n lapset, korkein oikeus arvioi ensinnäkin sitä, onko yhtiön osakkeet katsottava ulosmittauksen näkökulmasta A:n ja B:n omaisuudeksi, ja mikäli näin on, onko yhtiö A:han ja B:hen nähden keinotekoinen järjestely. Tällöin kiinteistö tulisi katsoa puolisoiden omaisuudeksi eikä yhtiön. Toiseksi korkein oikeus arvioi, mikäli yhtiön omistusta itsessään ei pidettäisi keinotekoisena järjestelynä, onko yhtiön omistusoikeutta kiinteistöön kuitenkin pidettävä näennäisenä. Tällöin ulosmittauksen täytäntöönpanon näkökulmasta kiinteistöä pidettäisiin A:n ja B:n omaisuutena. Korkein oikeus katsoi ensimmäisen kysymyksen osalta C:n, D:n ja E:n omistuksen yhtiön osakkeisiin olevan todellinen. Toisen kysymyksen osalta korkein oikeus selvitti, että yhtiöllä oli tosiasiallisesti ollut käytössään C:ltä, D:ltä ja E:ltä lainaamat rahat kiinteistön ostoon, eikä velkojan väitteelle rahojen epäselvästä alkuperästä esitetty näyttöä. Yhtiö oli näin ollen näyttänyt, että ulosmittaus todennäköisesti loukkaa yhtiön todellista oikeutta. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden tuomion ja käräjäoikeuden päätös jäi voimaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa