» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa avustava ulosottomies oli ulosmitannut A:n omaisuutta Helsingin kaupungilla häneltä olleiden elatusapusaatavien perimiseksi 11.10.2005. A ei ollut ollut tässä ulosmittaustoimituksessa läsnä eikä hänelle oltu myöksään toimitettu ennakkoilmoitusta toimituksen suorittamisesta. Ulosottomies oli 12.10.2005 ilmoittanut A:lle tehdystä toimituksesta antamatta hänelle kuitenkaan muutoksenhakuun liittyviä ohjeita. Samana päivänä ulosottomies oli postittanut A:lle jäljennöksen ulosmittauspäätöksestä, joka puolestaan sisälsi valitusosoituksen. A oli valittanut tehdystä päätöksestä 9.11.2005. Näin ollen tapauksen ratkaisu kulminoitui sen arvioimiseen, oliko muutoksenhakuaika alkanut A:n osalta juosta heti puhelinsoiton jälkeen vai vasta myöhemmästä ajankohdasta alkaen.
Ulosottolain 10 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan määräaika valituksen tekemiseen oli kolme viikkoa. Saman pykälän 2 momentin mukaan määräaika laskettiin asianomaiselle toimituspäivästä tai päätöksen tekemisestä, jos siitä oli hänelle ennalta ilmoitettu tai jos hän oli ollut toimituksessa läsnä. Muussa tapauksessa määräaika laskettiin siitä päivästä, jona asianomainen oli saanut päätöksestä tai toimituksesta tiedon. Edelleen saman lain 10 luvun 11 §:n 1 momentin mukaan ulosottomiehen oli suorittaessaan ulosmittauksen tai muun täytäntöönpanotoimituksen taikka tehdessään päätöksen ulosottoasiassa samalla ilmoitettava, saiko asiaan hakea muutosta ja mitä valituksen osalta oli noudatettava. Edelleen saman lain 3 luvun 39 §:n 2 momentin mukaan tiedoksisaannin katsottiin tapahtuneen seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun asiakirja oli annettu postin kuljetettavaksi tai jätetty postilähetykselle varattuun paikkaan.
Käräjäoikeuden mukaan valituksen määräaika tuli laskea ulosmittauspäätöksen tosiasiallisesta tiedoksisaantipäivästä lukien. Tämän osalta käräjäoikeuden arviointi keskittyi siihen, voitiinko A:n katsoa ymmärtäneen asian puhelinsoiton yhteydessä oikein ja saaneen näin ollen tiedon päätöksestä tällöin. Käräjäoikeuden mukaan ulosottomiehen soittaman puhelun tarkoituksena oli ollut nimenomaan tiedon antaminen päätöksestä ja A:n voitiin katsoa ymmärtäneen puhelun tällainen luonne. Tämän johdosta käräjäoikeus katsoi, että valituksen määräaika oli alkanut juosta 12.10.2005 alkaen, jolloin se oli päättynyt 2.11.2005, mikä tarkoitti sitä, että A:n toimittama valitus oli saapunut myöhässä. Näin ollen käräjäoikeus jätti valituksen tutkimatta.
Hovioikeuden arvion mukaan tapausta tuli lähestyä siltä kantilta, että ulosottolain 10 luvun 11 § edellytti tiedoksisaannin täyttymiseltä sitä, että sen yhteydessä oli annettu vastaanottajalle valitusosoitus muutoksenhakuohjeineen. Itse ulosmittaustoimituksesta myös hovioikeus katsoi A:n saaneen tiedon puhelimen välityksellä. Valitusosoitus oli kuitenkin toimitettu A:lle vasta ulosmittauspäätöksen jäljennöksen yhteydessä, mistä johtuen ja ulosottolain 3 luvun 39 §:n 2 momenttiin nojaten A:n oli katsottava saaneen tiedon laissa vaaditun tasoisista asiakirjoista vasta seitsemäntenä päivänä niiden postittamisen jälkeen, eli 19.10.2005. Tällöin valituksen määräaika umpeutui juuri sinä päivänä, kun A oli toimittanut valituksen. Näin ollen hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen jättää asia tutkimatta ja palautti sen uudelleen käräjäoikeuteen.
Myös korkeimman oikeuden asiassa tekemä harkinta perustui mainittujen ulosottolain 10 luvun sisältämien pykälien yhdessä arvioimiseen. Tämän seurauksen korkein oikeus totesikin, että valituksen määräajan voidaan katsoa alkavan juosta vasta siitä hetkestä, kun hänelle on ulosmittauspäätöksestä ilmoittamisen lisäksi annettu ohjeet muutoksenhaun tekemisestä, toisin sanoen lain mukaisesti tieto siitä, mitä valituksessa on noudatettava. Kun A oli saanut muutoksenhakuun liittyvät ohjeet vasta ulosmittauspäätöksen jäljennöksen liitteenä, oli korkeimman oikeuden kanta se, että valituksen määräaika alkoi juosta vasta siitä hetkestä, kun A:n katsottiin ulosottolain 3 luvun 39 §:n 2 momentin mukaan vastaanottaneen ohjeet sisältävän asiakirjan. Tästä johtuen myös korkein oikeus päätyi asiassa siihen, että A oli vastaanottanut nämä asiakirjat 19.10.2005, jolloin valitus oltiin tehty juuri määräajan puitteissa 9.11.2005. Tällä perusteella korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomiota asiassa.
Eri mieltä asiassa olleen oikeusneuvos Möllerin perusteluita erimielisyydelle ei ole tapausselostuksessa käsitelty, mutta hän totesi myöskin, ettei hovioikeuden tuomion muuttamiseen lopulta ollut perusteita.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa