- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Suomen paras lakipuhelin! Kiitos tästä palvelusta.
» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Jokaisella testamentinsaajalla on oikeus luopua oikeudestaan perintöön, jonka hän testamentin nojalla tulisi saamaan. Testamentista voi luopua joko tehokkaasti tai tehottomasti. Tehokkaalla ja tehottomalla luopumisella kuvataan luopumisen vaikutuksia verotukseen. Yleensä testamentista luopumisella tähdätään nimenomaan varallisuuden siirtämiseen verottomasti sukupolven tai useammankin yli. Jotta testamentista luopuminen olisi verotuksellisesta näkökulmasta tehokas, on se tehtävä testamentin laatijan kuoleman jälkeen ja niin, ettei testamentin saaja ole vielä ryhtynyt mihinkään sellaisiin toimiin, joiden nojalla tämän voitaisiin katsoa ottaneen perinnön vastaan.
Silloin, kun testamentista luovutaan tehokkaasti, luopujasta ei tule perintöverovelvollista, vaan verovelkasuhde syntyy lopullisen luovutuksensaajan ja testamentintekijän välille. Silloin, kun testamentista luopuminen tapahtuu tehottomasti, luopujasta tulee perintöverovelvollinen koko saannosta luopumisesta huolimatta. Tehoton luopuminen synnyttää myös toisen verovelkasuhteen, nimittäin luopujan ja luovuksensaajan välinen luovutus katsotaan verotuksellisesti lahjaksi, jolloin lopullisen luovutuksensaajan on suoritettava saannostaan lahjaveroa. Tehottomassa luopumisessa luopujan katsotaan siis ensin ottaneen testamentatun omaisuuden vastaan ja sen jälkeen lahjoittaneen sen. Tehokkaan ja tehottoman luopumisen veroseuraamukset eroavat huomattavasti toisistaan. Tehokkaasti luopumalla voidaan säästää suuria summia veroissa.
Jotta testamentista luopuminen katsotaan tehokkaaksi, siitä on luovuttava vastikkeetta, ehdoitta ja sijaantulijoita määräämättä tai sijaantulijoiksi voi määrätä korkeintaan omat lakimääräiset perilliset. Testamentista on siis luovuttava yleisellä tasolla ilman minkäänlaisia ehtoja tai määräyksiä. Luopuja ei myöskään voi päättää siitä, kenelle varallisuus menee luopumisen jälkeen. Jos luopuja saa luopumisesta vastiketta tai määrää luopumiselleen ehtoja taikka määrää sijaantulijoiksi jonkun muun kuin lakimääräiset perillisensä, hänen katsotaan ryhtyneen testamenttiin ja siten luopumisesta tulee tehoton. Testamentista voidaan luopua tehokkaasti myös osittain. Silloin, kun testamentista luovutaan, noudatetaan ensisijaisesti testamentin säännöksiä siitä, kuka tulee hänen sijaansa ja saa testamentatun omaisuuden. Jos testamentissa ei suoraan ole otettu kantaa tähän, voidaan testamenttia yrittää tulkita myös yleisemmin ja tätä kautta selvittää, kenelle varallisuus menee. Jos testamenttia tulkitsemallakaan tilannetta ei saada selvitettyä, laissa on säännökset sijaantulo-oikeudesta.
Ellei testamentintekijän määräyksestä, tarkoituksesta tai muista olosuhteista muuta johdu, pidetään pääsääntönä sitä, että testamentinsaajan sijaan tulevat hänen jälkeläisensä, mikäli heillä olisi ollut oikeus periä testamentin tekijä. Sijaantulijoita ovat siis testamentista luopuvan jälkeläiset, jos he ovat samalla myös testamentintekijän perillisiä. Sijaantulijan pitäisi siis sukulaissuhteen perusteella pystyä perimään myös testamentin tekijä: serkukset ovat täten jo liian kaukaisia sukulaisia. Tilanteen ei tarvitse olla sellainen, että sijaantulija oikeasti perisi perittävän ilman testamenttia, mutta mahdollisuus tähän on oltava olemassa. Lisäksi sijaantulijan tulee täyttää ne yleiset edellytykset, jotka mahdollistavat testamenttaamisen hänelle: hänen tulee siis olla testamentin tekijän kuolinhetkellä elävä tai sitä ennen siitetty ja sittemmin elävänä syntyvä. Jos olosuhteiden perusteella ei kuitenkaan ole perustetta suosia sijaantuloperillisiä, luopujalta vapautuva testamenttiosuus jaetaan muiden yleistestamentinsaajien hyväksi. Tilanteissa, joissa testamentilla annettu oikeus on luonteeltaan todella henkilökohtainen, esimerkiksi hallintaoikeus, oikeus palaa lähtökohtaisesti takaisin pesään ja sitä kautta testamentintekijän perillisille tai niiden puuttuessa testamentinsaajille.
Jos joku haluaa luopua testamentista, ensisijaisesti noudatetaan testamentin määräyksiä tai yritetään tulkita testamenttia. Lähtökohtana on aina testamentin tekijän tahdon selvittäminen. Jos testamentista ei muuta johdu eikä testamentin tekijän tahtoa muutoin saada selvitetyksi, pääsääntönä on, että luopujan sijaan tulevat hänen jälkeläisensä, mikäli heillä olisi oikeus periä myös testamentin tekijä. Jos sijaantulijoiden suosimiseen ei kuitenkaan ole perustetta, luopujalta vapautuva osuus jaetaan muiden testamentinsaajien kesken. Poikkeuksena tästä ovat kuitenkin korostetun henkilökohtaiset oikeudet, esimerkiksi hallintaoikeus tiettyyn varallisuuteen, jolloin oikeus lähtökohtaisesti palautuu pesän varoihin ja sitä kautta perillisille tai muille testamentinsaajille.
Testamentista on luovuttava kirjallisesti. Luopujan on tehtävä kirjallinen luopumisilmoitus, josta käy ilmi luopumistahto. Kirjallinen luopumisilmoitus on myös allekirjoitettava. Testamentista luopumisella on myös sitovia vaikutuksia luopujan velkojiin.
Mitä testamentista luopumisella tarkoitetaan ja miten se vaikuttaa verotukseen
Testamentista luopumisella tarkoitetaan käytännössä sitä, että testamentin saaja kieltäytyy ottamasta vastaan hänelle testamentattua omaisuutta, jolloin perintö menee suoraan tämän sijaantulijoille. Kun testamentista luopuminen on tehokasta, eli se on tehty lain asettamien edellytysten mukaisesti, ei perintöveroa määrätä testamentista luopujalle, vaan perintöveron suorittamisvelvollisuus siirtyy suoraan luopujan sijaantulijoille. Järjestelyllä voidaan siis välttää niin kutsuttu kaksinkertainen perintöverotus.
Mikäli taas luopumisen katsotaan olevan tehoton, joutuu testamentista luopuja maksamaan perintöveron koko perintöosuudestaan, jonka lisäksi luopujan ja tämän sijaantulijan välillä katsotaan tapahtuvan lahjoitus, josta on maksettava erikseen lahjaveroa. Tällaisessa tehottomassa luopumisessa kun katsotaan olevan kyse itsenäisestä omistusoikeuden edelleenluovutuksesta
Huomaathan, että vaikka testamentista luopumisen katsottaisiinkin olevan verotuksellisessa mielessä tehoton, ei tehottomuus vaikuta luopumisen sitovuuteen luopujien ja sijaantulijoiden keskinäisessä suhteessa.
Miten testamentista luopuminen tulee tehdä, jotta se olisi verotuksen näkökulmasta tehokas?
Testamentista luopuminen on ensinnäkin tehtävä kirjallisesti, luopujan allekirjoittamalla luopumisilmoituksella. Tärkein tarkasteltava seikka on kuitenkin testamentin saajan toiminta testamentissa tarkoitetun omaisuuden suhteen. Jotta testamentista luopuminen olisi tehokas, ei testamentinsaaja saa millään tavoin ryhtyä omaisuuteen eli määrätä siitä. Hyvin selkeä esimerkki tällaisesta omaisuuteen ryhtymisestä on oman sijaantulijan määrittäminen. Samoin testamenttiin ryhtymisenä pidetään sitä, että testamentinsaaja tekee sopimuksia koskien omaisuutta, joka testamentin mukaan kuuluu hänelle.
Sen sijaan osallistuminen testamentin oikean tulkinnan ja testamenttisaantoa vahvempien oikeuksien selvittämiseen ei ole testamenttiin ryhtymistä. Jotta testamentinsaaja voisi päättää, ottaako hän testamentilla hänelle kuuluvan omaisuuden vastaan osittain tai kokonaan, tulee hänen joka tapauksessa tietää, mitä oikeuksia hänelle on testamentin perusteella syntynyt.
Voiko testamentista luopua vain tietyiltä osin?
Toisin kuin perinnöstä luopumisen kohdalla, on testamentinsaajan mahdollista luopua testamentista vain osittain. Käytännössä testamentinsaaja voi siis ottaa omistusoikeudella vastaan vain osan hänelle testamentatusta omaisuudesta, jolloin hän ei joudu maksamaan perintöveroa osuudesta, josta hän on luopunut.
Samoin testamentinsaaja voi pidättää itsellään vain omaisuuden hallintaoikeuden, jolloin hänen ei tarvitse maksaa lainkaan perintöveroa. Omistusoikeuden siirtyessä suoraan luopujan sijaantulijoille, suorittavat he saamastaan omaisuudesta perintöveron, jonka määräämisessä otetaan huomioon hallintaoikeusvähennys.
Huomaathan, että testamentti, jolla ainoastaan vahvistetaan perilliselle lain mukaan muutenkin kuuluva perintö, ei anna perilliselle sellaista testamentinsaajan asemaa, joka oikeuttaisi tämän luopumaan perinnöstä vain osittain. Tällaisella ns. nimellisellä testamentilla ei siis voida kiertää osittaisen perinnöstä luopumisen kieltäviä perintökaaren säädöksiä.
Myöskään aviopuolison avio-oikeuden poissulkemista koskevalla testamenttimääräyksellä ei silläkään yksinään ole vaikutusta perillisen perintöoikeudelliseen varallisuusasemaan, joten tällaisen saannon katsotaan olevan perintösaanto. Perillinen ei siis tällaisissakaan tapauksissa voi luopua saannostaan osittain ja samalla vapautua perintöverovelvollisuudestaan siltä osin.
Ketkä tulevat sijaan testamentista luovuttaessa?
Testamentista luopumisen yhteydessä sijaantulo-oikeus ratkaistaan lainsäädännön ja testamentin tulkinnan kautta eikä testamentista luopuneella ole mahdollisuutta vaikuttaa tähän tulkintaan. Käytännössä sijaantulo-oikeus määräytyy ensisijaisesti testamentin tulkinnan perusteella eli ratkaisevaa on testamentin tekijän tahto. Mikäli siis testamentissa on toissijaissaajaa koskeva määräys, siirtyy omaisuus testamentin mukaiselle saajalle.
Testamentinsaajan luopuessa testamentista jonkun muun kuin sijaantuloon oikeutetun hyväksi, katsotaan luopujan ryhtyneen koko testamenttiomaisuuteen ja lahjoittaneen omaisuuden sen saajalle. Mikäli luopuja sulkee koko sukuhaaransa pois perinnöstä, luopujan katsotaan verotuksessa ottaneen perintöosuutensa vastaan.
Mikäli toissijaista testamentinsaajaa ei ole testamentissa määrätty, noudatetaan perintökaaren testamentin sijaantuloa koskevaa tulkintasääntöä. Kyseisen säännöksen mukaan omaisuus siirtyy tällaisissa tilanteissa testamentinsaajan jälkeläisille, mikäli heillä olisi oikeus periä testamentin tekijä. Sijaantulijoiden ei siis tarvitse olla perimysjärjestyksessä ensimmäisenä, mutta heidän tulee kuitenkin olla sellaisessa sukulaissuhteessa testamentin tekijään, että tämän periminen olisi mahdollista. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että kaikki serkkua läheisemmät sukulaiset ovat lain mukaan oikeutettuja sijaantuloon.
Yhteenveto
- Testamentista luopumisella tarkoitetaan, että testamentin saaja kieltäytyy perinnöstä ja antaa sen sijaantulijoilleen.
- Tehokkaasti luopuessaan perintöveroa ei määrätä luopujalle, vaan se siirtyy suoraan sijaantulijoille.
- Tehottomassa luopumisessa luopuja maksaa perintöveron ja sijaantulijan tulee maksaa lahjavero.
Summary in English
- Testamentary disclaimer refers to the situation where the beneficiary of a will renounces their inheritance and passes it on to their successors.
- By effectively disclaiming, the renouncing party is not liable for inheritance tax, as it directly transfers to the successors.
- In an inefficiently disclaiming, the renouncing party pays the inheritance tax, and the successor is required to pay gift tax.
Kysymyksiä ja vastauksia
1. Miten testamentista luopuminen tulee tehdä, jotta kaksinkertaiselta perintöverolta säästyttäisiin?
Testamentinsaajan tulee ilmoittaa kirjallisesti halustaan kieltäytyä hänelle testamentatusta omaisuudesta. Testamentinsaaja ei saa millään tavoin määrätä omaisuudesta eikä siitä, kenelle omaisuus hänen sijaansa menisi.
2. Kenelle testamentattu omaisuus siirtyy testamentinsaajan luopuessa oikeuksistaan?
Jos testamentti sisältää määräyksen siitä, kenelle omaisuus on siirtyvä seuraavaksi, menee omaisuus hänelle. Mikäli tällaista määräystä ei ole, siirtyy omaisuus sille, joka perisi testamentinsaajan, kuitenkin sillä edellytyksellä, että kyseisen sijaantulijan olisi ollut mahdollista periä testamentin tekijä.
3. Mitä tapahtuu, jos testamentinsaaja ehtii myydä testamentattuun omaisuuteen kuuluvan vähäisen esineen ennen testamentista luopumista?
Testamentatun omaisuuden, vähäisenkin sellaisen, myyminen katsotaan omaisuuteen ryhtymiseksi, jolloin testamentinsaajan itsensä maksettavaksi tulee ensiksikin perintövero. Lisäksi testamentinsaajan sijaantulijan on maksettava saamastaan luovutuksesta lahjavero.
Aiheesta muualla
- Perintökaari (Finlex)
- Lakipuhelin neuvoo aamusta iltaan joka päivä -
Selvitämme maksutta, tarvitseeko sinun maksaa lakikulujasi
Tiesitkö, että monissa asioissa lakikulusi ovat katettavissa kotivakuutuksen oikeusturvavakuutuksesta tai julkisesta oikeusavusta. Usein lakikulut voidaan myös vaatia vastapuolen maksettavaksi.
Lähettämällä yllä olevan tarjouspyynnön tai soittamalla asiakaspalveluun 0400 4111 43 saat:
- maksuttoman selvityksen lakikuluistasi
- maksuttoman alkukartoituksen asiaasi
- halutessasi asiaasi erikoistuneen juristin maan kattavasta, laajasta juristiverkostosta.
Jos tarvitset vain lakineuvontaa, niin soitathan lakipuhelimeen 0600 12 450. Asiakaspalvelu ei anna lakineuvoja.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Selaa lakitietoa