Aiemmin vastauksenne perusteella: purku on hyvin painava toimi, joka lähtökohtaisesti edellyttää pätevää syytä ja olennaista rikkomusta. Ennen sopimuksen purkua A:lla oli RIIDATTOMIA saatavia koskien osittain maksettuja laskuja 2013-14. Velallinen ei suostunut neuvottelemaan asiasta uhkakirjeestä huolimatta. Jälkeenpäin velallinen sen lisäksi väittää, että tahallaan antanut velan mennä ulosottoon, eli X-hetkenä ei lainkaan ollut aikomustakaan suorittaa velkoja. X-hetkenä velalliselle oli ilmoitettu sopimuksen purkusta pätevästä, velkojan mielestä, syystä. Millä kriteereillä voi perustaa, että velallisen rikkomus oli oleellinen? Ilmeisesti kysymys ei ole velan määrästä. Miten arvioidaan sopimuksen rikkomuksen oleellisuutta?
1 vastaus
Aiheeseen liittyvät kysymykset
Minilex
90 vastausta
Soita lakimiehelle - 0600 12 450
Kun arvioidaan sopimusrikkomuksen olennaisuutta, keskeinen kriteeri on, kuinka suuri osa sovitusta suorituksesta on jäänyt täyttämättä. Kirjoitatte, että velallinen on 2013–14 maksanut vain osan laskuista. Jos maksamatta jäänyt osa on vähäinen, purkuoikeuden edellyttämä olennaisuus ei yleensä täyty.
Myöskään suuri maksamatta jäänyt osuus ei kuitenkaan yksin ratkaise purkuoikeutta, vaan arvioinnissa otetaan huomioon sopimusrikkomuksen merkitys kokonaisuutena. Maksamatta jääneen osuuden lisäksi arvioon vaikuttavat maksuviivästyksen kesto ja se, voidaanko maksua enää odottaa.
Ilmaukset ”vähäinen” ja ”merkittävä” ovat toki aika ylimalkaisia, mutta parempiakaan ei ole, koska laissa tai oikeuskäytännössä ei ole määrätty tarkkoja prosenttilukuja. Oikeuskäytännöstä voi kuitenkin saada osviittaa: ratkaisussa KKO 2002:44 kiinteistökauppa oli purettu ostajien olennaisen sopimusrikkomuksen perusteella, kun huomattava osa kauppahinnasta oli jäänyt maksamatta useiden vuosien ajaksi. Korkein oikeus käsitteli erityisesti purkamisen vahingonkorvaus- ja korkoseuraamuksia.
Ratkaisussa KKO 2015:58 kiinteistökaupan purkamisen edellytykset täyttyivät, vaikka arvioidut korjauskustannukset olivat noin 29 prosenttia kauppahinnasta. Ratkaisussa otettiin huomioon myös korjausten kiireellisyys, korjauskustannusten epävarmuus ja terveystarkastajan suositus olla asumatta rakennuksessa. Molemmat ratkaisut koskivat kiinteistökauppaa, mutta ne osoittavat, ettei olennaisuutta ratkaista yhdellä luvulla.
Maksuviivästys ja kaupan purkaminen
Kauppalaissa sama ajatus on kirjoitettu lakiin. Myyjä saa purkaa kaupan ostajan maksuviivästyksen vuoksi, jos viivästys on olennainen sopimusrikkomus, ja jos olennaisuus on epävarma, myyjä voi asettaa maksulle lisäajan, joka ei ole kohtuuttoman lyhyt, ja purkaa kaupan, jos maksua ei tule lisäajassa.
Jos ostaja on jo saanut tavaran hallintaansa, myyjä saa purkaa kaupan vain, jos hän on pidättänyt itselleen siihen oikeuden tai ostaja torjuu tavaran (kauppalain 54 §). Näin ollen olennainenkaan maksuviivästys ei välttämättä oikeuta myyjää purkamaan kauppaa, jos tavara on jo luovutettu ostajan hallintaan eikä purkuoikeutta ole pidätetty. Samoja periaatteita käytetään usein myös muissa sopimuksissa, joista laissa ei ole erityissäännöksiä.
Kauppalain järjestelmästä kerrotaan tarkemmin artikkelissa Mitä tarkoittaa olennainen sopimusrikkomus kaupan purussa?
Vastapuoli voi esittää, että saatte viime kädessä ulosoton kautta osan niistä rahoista, jotka hän jätti maksamatta. Tässäkin tapauksessa merkittävä osa sovitusta määrästä saattaa kuitenkin jäädä maksamatta, jos ulosottovelallinen onkin varaton.
Olennaisuusarvioinnissa voi käyttää lisäperusteluna myös velallisen erityisen moitittavaa käytöstä. Teidän tapauksessanne voi viitata siihen, että velallisella ei ollut aikomustakaan maksaa koko velkaa ajallaan ja että hän kieltäytyi neuvotteluista.
Olennaisuutta voidaan havainnollistaa kysymällä, olisitteko tehneet sopimuksen, jos olisitte etukäteen tienneet tulevasta maksulaiminlyönnistä. Purkuoikeus ratkaistaan kuitenkin sopimuksen ja kaikkien olosuhteiden perusteella. Lisätietoja purkuoikeudesta saa esimerkiksi Mika Hemmon teoksesta Sopimusoikeuden oppikirja (s. 509–513).
Purkamisen vaikutus maksusaataviin
Purku ei estä vaatimasta korvausta vahingosta, jonka maksuviivästys on aiheuttanut (kauppalain 57 §). Purkamisen vaikutus jo erääntyneisiin laskuihin riippuu sopimuksen luonteesta. Jatkuvassa sopimussuhteessa purkaminen voi jättää voimaan ennen purkua asianmukaisesti suoritetuista palveluista tai muista suorituksista syntyneet maksusaatavat. Sen sijaan kauppalain mukaisessa irtaimen kaupan purkamisessa myyjän oikeus vaatia kauppahintaa lakkaa ja osapuolten on lähtökohtaisesti palautettava toisiltaan saamansa suoritukset (kauppalain 64 §).
Jos purku on tehty ilman pätevää perustetta, purkaja voi itse joutua korvausvastuuseen. Siksi purkuilmoituksen perusteet kannattaa kirjata ja säilyttää kaikki laskut, maksumuistutukset ja velallisen viestit, joista näkyy, ettei hän aikonut maksaa.
Huomaathan, että lainsäädäntö on saattanut joiltain osin muuttua.
Varmista asiasi lakipuhelimesta, soita
0600 12 450.