» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1997:108 oli kyse tapon yrityksen ja vaaran aiheuttamisen välisestä rajanvedosta. Tapauksessa B oli yöllä mennyt A:n omakotitalolle ja ampunut kuusi kappaletta laukauksia kohti A:n taloa. Tapahtumien johdosta A vaati B:lle rangaistusta tapon yrityksestä.
Tapahtumat olivat edenneet niin, että A oli mennyt yöllä B:n talon läheisyyteen ja ampunut noin 10 metrin päästä revolverilla kuusi laukausta A:n pimeänä ollutta taloa kohti. Laukauksista kolme osui olohuoneeseen ja yksi makuuhuoneeseen. Makuuhuoneeseen osunut luoti osui sängyllä olleeseen peittoon. Ennen ampumisen alkamista A oli nukkunut kyseisessä sängyssä. Luodin tullessa makuuhuoneeseen A oli kuitenkin ollut menossa makuuhuoneesta keittiöön. A siis juuri ja juuri välttyi luodilta. Vaikka talo oli sisältä pimeä, joku luodeista olisi kuitenkin voinut hyvinkin osua A:han.
Tapahtumien seurauksena A vaati B:lle rangaistusta tapon yrityksestä sekä kotirauhan rikkomisesta. A:n vaatimusta käsiteltiin ensiasteena Lappeenrannan käräjäoikeudessa. Käräjäoikeudessa B tunnusti ampuneensa hetken mielijohteesta laukaukset, mutta hän kertoi ampuneensa ne vain pelottelemistarkoituksessa, ei tappamisen tarkoituksessa. B ei ollut kertomansa mukaan halunnut surmata tai vahingoittaa ketään.
Tuomiossaan Lappeenrannan käräjäoikeus hylkäsi A:n vaatimuksen tapon yrityksestä ja tuomitsi B:n vaaran aiheuttamisesta. Käräjäoikeus perusteli tuomiotaan sillä, että B:n menettely oli ollut omiaan aiheuttamaan vakavan vaaran talossa olleille, mutta luotien osuminen A:han ei ollut ollut kuitenkaan todennäköistä. Siten B:n ei ollut näytetty syyllistyneen tapon yritykseen, vaan vaaran aiheuttamiseen. B:tä ei tuomittu erikseen kotirauhan rikkomisesta.
A valitti käräjäoikeuden tuomiosta Kouvolan hovioikeuteen. Hovioikeus kuitenkin hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut ja pysytti tuomion muuttumattomana.
A:lle myönnettiin edelleen valituslupa korkeimpaan oikeuteen. Korkeimman oikeuden mukaan ampuminen olisi luettava B:n syyksi tapon yrityksenä, jos B oltaisiin katsottu tienneen, että ampumisen varsin todennäköisenä seurauksena olisi ollut talossa olevan henkilön kuolema. Korkein oikeus katsoi, että koska B:n ampumat laukaukset olivat summittaisia ja hajanaisia, luodin osuminen A:han ei ole ollut B:n tieten todennäköistä. Tämän vuoksi näyttöä siitä, että B olisi syyllistynyt tapon yritykseen, ei ole. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että B on syyllistynyt vaaran aiheuttamisen ohella kotirauhan rikkomiseen ja tuomitsi B:n vaaran aiheuttamisesta, kotirauhan rikkomisesta sekä B:n muutamista aiemmista rikoksista yhteiseen 1 vuoden 8 kuukauden vankeusrangaistukseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa