» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1988:98 oli kysymys taposta ja tekijän syyntakeisuudesta. Henkilö on syyntakeinen, jos hänen katsotaan voivan ymmärtävän tekojensa seuraukset ja siten voivan olevan täydessä vastuussa niistä. Henkilö voi olla myös alentuneesti syyntakeinen (täyttä ymmärrystä vailla) tai syyntakeeton (ymmärrystä vailla).
Tapauksen tapahtumat ajoittuvat usean päivän ajalle ja kaikki lähti liikkeelle 15.11.1986, kun A kuristi avovaimoaan B:tä riidan yhteydessä aiheuttaen hänelle verenpurkaumia kaulaan. Seuraavana päivänä eli 16. marraskuuta A otti ilman laillista oikeutta haltuunsa B:ltä tämän vanhempien asunnossa säilytetyn hirvikiväärin ja sen tarvikkeet. Kaksi päivää sen jälkeen eli 18. marraskuuta A surmasi B:n ampumalla tätä em. hirvikiväärillä kolme kertaa. B kuoli välittömästi saamiinsa vammoihin.
Asiaa käsiteltiin ensiasteena Halikon kihlakunnanoikeudessa. A:sta oli pyydetty mielentilatutkimus, jonka mukaan A:ssa ei ollut todettu sen asteista psyykkistä häiriintymistä, joka olisi rikosoikeudellisesti alentanut hänen syyntakeisuuttaan. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus tuomitsi A:n taposta sekä aiempien tapahtumien perusteella pahoinpitelystä, irtaimen omaisuuden luvattomasta käyttöönottamisesta, ampuma-aseen ja -tarpeiden luvattomasta hallussapidosta sekä kotirauhan rikkomisesta yhteiseen 8 vuoden ja 7 kuukauden vankeusrangaistukseen. Lisäksi A velvoitettiin vahingonkorvaukseen.
Sekä B:n läheiset että A valittivat kihlakunnanoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus pyysi lisäselvitystä A:n mielentilasta. Mielentilatutkimuksesta ilmenevän mukaan A:ssa havaitut depressiivisyys, ahdistuneisuus ja realiteettitajun heikkeneminen olivat pääasiallisesti kehittyneet vasta surmaamisrikoksen jälkeen. Siksi hovioikeus katsoi, että A:n kyky käyttäytyä lainmukaisesti ei ollut hänen psyykkisistä ominaisuuksistaan johtuen tekojen tapahtuessa ollut alentunut. A oli siten tehnyt teot täydessä ymmärryksessä. Hovioikeus tuomitsi A:n taposta ja muista hänen syykseen luettavista rikoksista yhteiseen 9 vuoden ja 20 vuorokauden vankeusrangaistukseen. Myös hovioikeus velvoitti A:n myös vahingonkorvaukseen, mutta se alensi hieman kihlakunnanoikeuden velvoittamia määriä.
B:n läheiset sekä A hakivat valituslupaa edelleen korkeimpaan oikeuteen. Vain A:lle myönnettiin valituslupa. Myös korkein oikeus katsoi A:n toimineen täydessä ymmärryksessä ja tahallisesti. A oli valmistellut tekoaan harkitusti ja toiminut johdonmukaisesti aina laukauksiin saakka. A:n oli näin ollen täytynyt käsittää tekonsa tosiasiallinen luonne ja oikeudenvastaisuus. Korkein oikeus ei siten muuttanut hovioikeuden tuomiota.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa