» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1992:92 oli kyse rikosoikeudellisesta vastuusta kuolemaan johtaneessa kolarissa. Tapahtumat olivat lähteneet liikkeelle siitä, kun A oli n. 2 promillen humalassa ajanut autoaan kovalla nopeudella vastaan tulevan liikenteen kaistalla noin 800 metrin matkan. Ajon seurauksena A törmäsi vastaan tulleen B:n henkilöautoon. Kolarista saamiensa vammojen seurauksena B kuoli ja B:n autossa matkustajana ollut C sai vammoja, jotka eivät olleet vähäisiä.
Asiaa käsiteltiin ensiasteena Paraisten kihlakunnanoikeudessa. Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä rattijuopumuksesta, törkeästä kuolemantuottamuksesta, törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta. Asianosaiset eli uhrin omaiset vaativat A:lle rangaistusta taposta, tapon yrityksestä, törkeästä rattijuopumuksesta ja törkeästä liikenteen vaarantamisesta, sillä he katsoivat A:n tahallaan yrittäneen surmata B:n ja C:n.
A oli kuljettanut autoaan vilkkaasti liikennöidyn tien vastaantulevien autojen kaistalla ja siksi kihlakunnanoikeus katsoi, että A:n menettely oli omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa toisten hengelle ja terveydelle. Lääkärinlausunnon mukaan A oli kärsinyt ajoittaisesta neuroositasoisesta persoonallisuuden häiriöstä ja todistajan mukaan A oli ennen ajoa ollut murheellinen. Tästä ja A:n ajotavasta oli pääteltävissä, että A rikosta tehdessään oli ollut täyttä ymmärrystä vailla. Kihlakunnanoikeus lisäksi katsoi, että on jäänyt näyttämättä toteen, että A olisi yrittänyt tahallisesti surmata B:n ja C:n. Kihlakunnanoikeus tuomitsi A:n täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdyistä törkeästä rattijuopumuksesta, törkeästä liikenteen vaarantamisesta, törkeästä kuolemantuottamuksesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta 1 vuodeksi 4 kuukaudeksi vankeuteen. A määrättiin lisäksi ajokieltoon ja suorittamaan muita korvauksia.
Sekä A, syyttäjä että B:n omaiset valittivat kihlakunnanoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi näyttöä arvioidessaan, ettei A:n ajo väärällä kaistalla ollut tapahtunut erehdyksestä, sairauskohtauksesta tai nukahtamisesta. Näytöistä kävi paremminkin ilmi se, että A oli kuljettanut autoa väärällä kaistalla tahallisesti. A oli mm. ajanut huomattavaa ylinopeutta mutkaisella tiellä. Lisäksi A oli ollut ajoon lähtiessään murheellinen ja kriisitilanteessa häädöstään johtuen. Siksi hovioikeus katsoi, että varsin todennäköinen peruste ajolle päin vastaantulevaa liikennettä oli ollut itsemurha-ajatus. Hovioikeus tuli siihen tulokseen, että A oli tahallaan ennen kolaria ajanut autonsa tien vasemmalle puolelle ja jatkanut ajoaan tuolla puolella kunnes oli törmännyt B:n autoon. Näillä perusteilla hovioikeus tuomitsi A:n täyttä ymmärrystä vailla tehdyistä taposta, tapon yrityksestä, törkeästä rattijuopumuksesta ja törkeästä liikenteen vaarantamisesta 4 vuodeksi vankeuteen.
A valitti hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus katsoi, että A:n on täytynyt ymmärtää, että kuljettaessaan autoa vastaan tulevien kaistalla hän tulisi törmäämään johonkin vastaan tulevaan ajoneuvoon. A:n on täytynyt ymmärtää myös, että varsin suurella todennäköisyydellä vastaan tulevan auton matkustajat kuolisivat. A:n mahdollinen itsemurha-aikomus ei poista teon tahallisuutta. Näillä perusteilla korkein oikeus pysytti hovioikeuden tuomion ja katsoi A:n tahallisesti surmanneen B:n ja yrittäneen surmata C:n.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa