» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO arvioi rangaistuksen mittaamista törkeästä pahoinpitelystä. Rangaistusasteikko törkeästä pahoinpitelystä on vähintään yksi vuosi ja enintään kymmenen vuotta vankeutta. Teon tunnusmerkistöön kuuluu, että pahoinpitelyllä aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma, vakava sairaus tai hengenvaarallinen tila, että rikos tehdään erityisen raa´alla tai julmalla tavalla tai siinä käytetään hengenvaarallista välinettä ja että rikos myös kokonaisuutena arvostellen on törkeä.
Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet ja rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistus on saman luvun 4 §:n mukaan mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. Rangaistusta voidaan luvun 5 §:n 5 kohdan mukaan koventaa tekijän aikaisemman rikollisuuden johdosta. Aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus taas voi rikoslain 7 luvun 6 §:n tarkoittamassa tilanteessa johtaa rangaistuksen alentamiseen tai lieventämiseen.
Merkityksellistä siis on ensinnäkin, että rangaistus on oikeudenmukaisessa suhteessa itse rikolliseen tekoon eli sen konkreettiseen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen. Arvioitavina ovat tällöin paitsi teosta aiheutuneet seuraukset myös se vahinko ja vaara, joiden teosta on ennalta arvioiden saatettu odottaa aiheutuvan. Vaaraa taas arvioidaan sekä seurausten todennäköisyyden, että niiden laadun ja vakavuuden mukaan. Tekijän syyllisyys puolestaan viittaa sekä teon vaikuttimiin, että teon ilmentämään syyllisyyteen.
R:n teolle ei ollut motiivia, vaan T oli sattumanvaraisesti joutunut sen uhriksi. R oli kohdistanut potkut ja jalalla murjomisen T:n päähän vielä, kun tämä oli maannut kadulla tajuntansa menettäneenä ja puolustuskyvyttömänä. Lopetettuaan potkimisen R oli uhrinsa tilasta välittämättä poistunut paikalta. T:lle aiheutunut kallo-aivovamma oli ollut lääkärinlausunnon mukaan erittäin vaikea ja se oli aiheuttanut välittömän hengenvaaran. T:n kuolema oli estynyt vain siitä syystä, että paikalle heti teon jälkeen aamuyön aikaan satunnaisesti osuneet ulkopuoliset olivat välittömästi hälyttäneet apua. Vajaat kolme viikkoa teon jälkeen päivätyn lääkärinlausunnon mukaan aivovammasta tulee jäämään T:lle mitä todennäköisimmin pysyviä neurologisia ja neuropsykologisia haittoja. R:n syyksi luettu teko oli siten ollut hyvin vahingollinen ja vaarallinen. Teossa käytetty väkivalta oli ollut poikkeuksellisen julmaa ja raakaa, ja se osoitti R:ssä erityistä syyllisyyttä. Teko oli siten ollut kokonaisuutena arvioiden poikkeuksellisen törkeä.
R:lle tuomittavaa rangaistusta oli lisäksi kovennettava rikoslain 6 luvun 5 §:n 5 kohdan nojalla. R oli tuomittu vuosina 1999 - 2006 vankeusrangaistuksiin lukuisista rikoksista, muun ohella kahdesti törkeästä pahoinpitelystä ja kahdesti pahoinpitelystä. Toisaalta rangaistusta tulee R:lle noin kaksi viikkoa nyt kyseessä olevan rikoksen jälkeen tuomittu yhteinen 6 kuukauden vankeusrangaistus huomioon ottaen kohtuullistaa. Koska nyt tuomittava rangaistus oli rikoslain 7 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu ankarin rangaistus, jälkimmäisen seikan merkitys tuomittavaan rangaistukseen oli vähäinen. R tuomittiin kuuteen ja puoleen vuoteen vankeutta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa