» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapaus KKO:1995:143 koski vaaran aiheuttamista. A oli ampunut haulikolla kaksi laukausta asuinhuoneiston keittiöön ikkunan läpi B:n ollessa huoneistossa sisällä. B sai ikkunan sirpaleista haavan, mutta ei saanut vakavia vammoja. B vaati A:n tuomitsemista tapon yrityksestä.
Kihlakunnanoikeus katsoi, että oli jäänyt näyttämättä, että A olisi yrittänyt tahallaan surmata B:n. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus hylkäsi syytteen tapon yrityksestä ja tuomitsi A:n rikoslain 21 luvun 12 §:n nojalla vaaran aiheuttamisesta 7 kuukaudeksi vankeuteen.
Hovioikeuden mukaan yleisen elämänkokemuksen mukaan haulikolla ammuttaessa lähietäisyydeltä toista henkilöä, hengen menettämisen vaara on huomattavan suuri. Vaikka A ei ollut nähnyt B:tä ikkunasta, hän tiesi B:n olevan huoneistossa, jolloin A:n olisi tullut käsittää, että hän olisi voinut osua B:hen sillä seurauksella, että hän menettää henkensä. Näin ollen hovioikeus katsoi A:n yrittäneen tappaa B:n ja tuomitsi hänet 3 vuodeksi vankeuteen.
Korkein oikeus katsoi, että A:n nähtävissä on ollut, ettei ampumalinjalla ollut ketään, joten oli ollut varsin epätodennäköistä, että B olisi saanut osuman. A oli perustellut ampumista sillä, että hän oli yrittänyt säikäyttää B:n, ei surmata hänet. Korkein oikeus ei pitänyt tekoa tapon yrityksenä ja tuomitsi A:n vaaran aiheuttamisesta 1 vuodeksi vankeuteen.
Tapaus koski niin sanottua todennäköisyystahallisuutta, jonka mukaan tekijä on tehnyt rikoslain mukaisen teon tahallaan, jos hän on pitänyt rikoslain mukaisen seurauksen aiheutumista varsin todennäköisenä. Tapauksessa korkein oikeus ei pitänyt ollenkaan todennäköisenä, että B olisi voinut saada surmansa. Koska tapon yritys on vain tahallisena rangaistava, ei A:ta voitu siitä tuomita.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa