» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:1982-II-21 arvioitavana oli rallikuskin vastuu, kun hänen vieressään istunut kartanlukija oli kuollut auton suistuttua tieltä. Kyseessä oli rallikilpailun erikoiskoe, joka toteutettiin nopeuskilpailuna liikenteeltä suljetulla tienosalla. A oli menettänyt auton hallinnan ja törmännyt sähköpylvääseen, minkä seurauksena B oli kuollut. Kihlakunnanoikeus katsoi, että A oli ajanut niin varomattomasti, että hänen vastuulleen tuli B:n kuolema. A tuomittiin kuolemantuottamuksesta sakkorangaistukseen.
Hovioikeus totesi, että vaikka tie oli muulta liikenteeltä suljettu, eikä tiellä ollut rallikilpailun aikana nopeusrajoituksia, A oli kuitenkin olosuhteisiin nähden ajanut varomattomasti liian suurella nopeudella ja aiheuttanut vaaraa ihmisille ja omaisuudelle. Hovioikeus ei näillä perusteilla muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että rallikilpailuissa usein tapahtuvien ulosajojen vuoksi A:lla ja B:llä sekä autossa oli asianmukaiset turvalaitteet. A ei ollut rikkonut kilpailusääntöjä ja B oli ollut tietoinen rallikilpailun vaaroista. Näin ollen A ei ollut osoittanut menetelleensä varomattomasti, eikä aiheuttanut B:n kuolemaa. Korkein oikeus hylkäsi syytteen.
Tuottamuksellisesti aiheutetuissa rikoksissa tekijä on rikkonut huolellisuusvelvoitetta. Huolellisuusvelvoite voi käydä ilmi muun muassa laista tai muista ohjeista. Urheilussa lajille on määritelty tietyt ohjeet, joiden perusteella huolellisuusvelvoite voi syntyä. Urheilusäännöt ovat yleisesti hyväksyttyjä ja jos niitä noudatetaan, menettely ei ole moitittavaa. Jos näitä sääntöjä rikotaan, voi rikosoikeudellinen vastuu tulla kyseeseen. Korkein oikeus katsoi tapauksessa, että rallikilpailussa lajin luonteen vuoksi kuskilta ei voitu edellyttää vastaavaa huolellisuutta ja varovaisuutta kuin yleisessä tieliikenteessä. Koska A ei ollut rikkonut rallikilpailun sääntöjä, ei hän ollut toiminut huolimattomasti.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa