Tapauksessa KKO arvioi näyttöä henkirikosasiassa. Selostus on pitkä, mutta antaa kattavan kuvan näytön arvioinnista henkirikosasiassa. 

Lauri V on ollut aamuyöllä 7.5.2006 noin kello 4.30 Porin rautatieaseman luona kävelemässä kohti Tiilimäen kaupunginosassa sijaitsevaa asuntoaan. Hänen viereensä on pysähtynyt auto, jota on kuljettanut Teemu S. Autossa on ollut matkustajana Kristian R. Johanna A, jonka kanssa Lauri V on tuolloin ollut puhelinyhteydessä, on kertonut kuulleensa puhelimesta auton äänitorven äänen, Lauri V:n sanovan "nyt otti pohja kiinni", miesäänen kysyvän, tarvitseeko kyytiä, ja Lauri V:n vastaavan "joo, Tiilimäelle". Johanna A on kuullut vielä toisen miesäänen kysyvän tupakkaa, jonka jälkeen puhelimesta oli kuulunut vain vaihtelevaa rohinaa. Puhelu on katkennut kello 4.35.

Teemu S:n ja Kristian R:n mukaan Lauri V oli tullut autoon matkustajaksi vapaaehtoisesti. Teemu S on tämän jälkeen kuljettanut auton rautatieasemalta runsaan seitsemän kilometrin päässä sijaitsevaan Väinölän kaupunginosaan. Sinne saavuttaessa Teemu S on soittanut todistajana kuullulle Satu J:lle. Satu J on häntä todistajana kuultaessa kertonut kuulleensa mielestään jonkun muun kuin Teemu S:n tai Kristian R:n sanovan "Teppo, ei, älä, lopeta". Perillä erään kerrostalon pihassa Teemu S ja Kristian R ovat vetäneet tajuttoman Lauri V:n autosta ja jättäneet hänet maahan makaamaan. Talon asukas on soittanut hälytyskeskukseen kello 5.01:45.

Lauri V on kuollut tajuihinsa tulematta 17.5.2006. Kuolinsyynä on ollut pään alueelle kohdistuneen ulkoisen tylpän voiman aiheuttama vaikea-asteinen kallo-aivovamma. Lauri V on saanut kuolemaan johtaneet vammansa kello 4.35 ja 5.01 välillä ollessaan Teemu S:n ja Kristian R:n seurassa.

Teemu S ja Kristian R on tuomittu hovioikeudessa rangaistukseen taposta sillä perusteella, että he olivat 7.5.2006 edellä kerrotun matkan aikana yhdessä voimakasta väkivaltaa käyttäen kohdistaneet Lauri V:n päähän tämän kuoleman 17.5.2006 aiheuttaneen iskun. Hovioikeus on katsonut, etteivät Lauri V:n vammat, erityisesti asiassa todistajina kuultujen neuropatologian professorin Hannu Kalimon ja oikeuslääkäri Pia Wahlstenin kertomusten valossa, sopineet syntyneiksi Teemu S:n ja Kristian R:n väittämin tavoin siten, että Lauri V olisi hypännyt autosta. Poissuljettua oli, että joku muu olisi voinut vammat aiheuttaa.

Teemu S ja Kristian R olivat KKO:ssa edelleen kiistäneet tehneensä Lauri V:lle väkivaltaa yhdessä tai yksin. Lauri V:n oli täytynyt saada päässään ja kehossaan havaitut vammat liikkuvasta autosta tielle hypätessään. Hovioikeuden tuomion perustaksi asetettu lääketieteellinen näyttö Lauri V:n pään vamman vammamekanismista oli ristiriidassa tietokonekerroskuvat tutkineen anestesiologian erikoislääkärin Vesa Lundin lausunnon kanssa. Lundin samoin kuin tapaturmavammojen mekanismeihin perehtyneen ortopedian ja traumatologian erikoislääkärin Jarkko Pajarisen mukaan sanotut pään alueen vammat olivat voineet syntyä autosta putoamisen seurauksena. Tapahtumien kulusta ei ollut muuta suoraa todistelua kuin vastaajien omat kertomukset.

KKO:ssa kuultiin todistajina samoja lääketieteen asiantuntijoita kuin hovioikeudessa. Ruumiinavauksen suorittanut oikeuslääkäri Wahlsten ja neuropatologian professori Kalimo, joka on laatinut ruumiinavauspöytäkirjan liitteenä olevan aivoleikkelykertomuksen, ovat kertoneet asiasta olennaisilta osin samalla tavoin kuin hovioikeuden tuomioon oli merkitty.

Wahlsten, joka oli 18.5.2006 tehdyn oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen lisäksi tutkinut Lauri V:n ulkoiset vammat 8.5.2006, on KKO:ssa kuultaessa kiinnittänyt huomiota yhtäältä pään vammojen vakavuuteen ja toisaalta siihen, että Lauri V:n ulkoiset vammat olivat olleet lieviä ja sisäelimet vahingoittumattomat. Vakavien ulkoisten vammojen puuttuminen viittasi Wahlstenin mukaan siihen, että ainoastaan pään alueelle oli kohdistunut ulkoista voimaa. Wahlsten on pitänyt erittäin epätodennäköisenä sitä, että Lauri V:n pään alueen vammat olisivat voineet syntyä autosta putoamisen tai pudottautumisen johdosta. Sekä Wahlsten että Kalimo ovat katsoneet, etteivät todetut aivovammat olleet voineet syntyä pään ollessa vapaassa liikkeessä, vaan siten, että oikeaan ohimoon oli kohdistunut joko yksi tai mahdollisesti kaksi suurienergistä iskua pään ollessa tuettuna kiinteää alustaa vasten niin, ettei se ollut päässyt heilahtamaan iskun voimasta.

Kalimon esittämän selvityksen mukaan Lauri V:n aivoissa todetut erittäin vakava-asteiset ruhjeet paikantuivat ensisijaisesti otsalohkojen alaosaan ja molempien ohimolohkojen sivupinnoille. Sanotut vammat yhdessä kallonpohjassa todettujen erillisten murtumaviivojen kanssa olivat hänen mukaansa erittäin poikkeukselliset. Ainoa mahdollinen otsalohkojen alaosan vammat selittävä mekanismi on, että päähän oli kohdistunut sivultapäin puristusvoima, jolloin kallo oli murtunut ja isku painanut aivoja kohti otsalohkoja. Iskuja oli ollut yksi tai kaksi. Mahdollista on, että ensimmäinen, oikeaan ohimoon kohdistunut korkeaenerginen isku on aiheuttanut Lauri V:n tajuttomuuden ja toinen, voimakkaampi isku eli niin kutsuttu ’stomp kick’ painanut kallon sivusuunnassa kasaan ja aiheuttanut otsalohkovammat sekä pitkittäiset murtumat kallonpohjaan. Mikäli iskuja oli ollut yksi, sen on täytynyt olla erityisen voimakas. Se, että päähän olisi kohdistunut voimakas isku takaa, oli täysin poissuljettua, koska uhrin takaraivolla ei ollut ihonalaista ruhjetta. Molemminpuoliset ihonalaiset ruhjeet taas osoittivat, että pää ei ollut voinut olla vapaassa liikkeessä iskun saadessaan. Kalimo on pitänyt käytännössä mahdottomana, että pään vammat olisivat voineet aiheutua autosta pudottautumisen johdosta.

Anestesiologian erikoislääkäri Lund, joka oli 13.6.2006 tutkinut Lauri V:n pään 7.5.2006 suoritetun tietokonekerroskuvauksen tulokset, on lausunut, että hän oli perehdyttyään nyt esitettyihin kuviin Lauri V:n kallon murtumista muuttanut käsitystään vammamekanismista. Toisin kuin Lund oli hovioikeudessa lausunut, aivovammat eivät olleet voineet syntyä Lauri V:n pudotessa liikkuvasta autosta, jollei hän ollut pudonnut kovasta vauhdista pää edellä kovaan esteeseen. Oikeassa ohimossa todettu painaumamurtuma ja vammojen painottuminen kallon alaosiin kertoivat, ettei isku ollut voinut tulla takaa. Ohimon painaumamurtumasta päätellen kyseessä oli ollut suora, suurienerginen isku päähän.

Tapaturmamekanismeihin perehtyneen ortopedian ja traumatologian erikoislääkärin Pajarisen mukaan todetunlaiset vaikeat pään vammat voivat syntyä autosta putoamisen johdosta vasta, jos auton vauhti on riittävän suuri. Pudottaessa 60 kilometrin tuntivauhdista todennäköisenä seurauksena ovat vakavat pehmytkudosvammat, kehon ruhjeet, pään alueen vammat ja luunmurtumat. Nopeuden laskiessa alle 60 kilometrin päävammojen todennäköisyys laskee, mutta pehmytkudosvammoja syntyisi siitä huolimatta.

Teemu S:n ja Kristian R:n lausumien mukaan Lauri V oli saanut kuolemaansa johtaneet vammat hypätessään autosta liittymässä, jossa olleen mutkan vuoksi auton ajonopeus ei ollut voinut olla suuri. Kristian R:n mukaan Lauri V oli nostettu autoon asfaltilta. Se mahdollisuus, että Lauri V:n kallo- ja aivovammat olisivat syntyneet autosta hyppäämällä, on edellä kuvatun lääketieteellisen selvityksen perusteella erittäin epätodennäköinen. Kristian R:n esitutkinnassa tekemän piirroksen mukaan tieosuudella, jolta Lauri V oli nostettu autoon, ei myöskään ollut ollut mitään sellaista estettä, johon tämän pää olisi voinut osua. Auton nopeuskaan ei ole voinut olla ainakaan yli 60 kilometriä tunnissa. Myöskään Kristian R:n kertomus havainnoistaan Lauri V:stä kierimässä asfaltilla ei tue sitä vaihtoehtoa, että tämä olisi autosta pudotessaan välittömästi osunut johonkin esteeseen.

Autosta putoavalle syntyy silloinkin, kun ajoneuvon nopeus on alle 60 kilometriä tunnissa, pehmytkudosvammoja ja selviä ihoruhjeita. Lauri V:n kehossa on todettu vain heikosti kehittyneitä mustelmia, pinnallisia naarmuja ja hankaumia eivätkä hänen vaatteensa ole repeytyneet. Kaiken kaikkiaan on erittäin epätodennäköistä, että Lauri V olisi autosta putoamisen tai pudottautumisen seurauksena voinut saada kuolemaansa johtaneen, poikkeuksellisen korkeaenergistä voimaa edellyttäneen iskuvamman kalloonsa, kun hän ei ollut muutoin saanut päähänsä tai kehoonsa muita kuin vähäisiä naarmuja ja hankaumia.

Lauri V:n taskusta on löytynyt soraa, hänen kehossaan on ollut hankaumia, joista laajin, asfaltti-ihottumaksi kuvattu vamma on ollut alaselässä, ja hänen käsiään on peittänyt musta, nokimainen aine. Nämä seikat viittaavat siihen, että Lauri V on ollut kosketuksissa maahan ja että häntä on vedetty epätasaista pintaa pitkin. Näistä seikoista ei kuitenkaan voida tehdä päätelmiä siitä, miten Lauri V:n kuolemaan johtaneet pään alueen vammat olivat syntyneet.

Johtopäätöksenään esitetystä näytöstä KKO totesi, ettei varteenotettavaa sijaa jää sille mahdollisuudelle, että Lauri V:n kuolemaan johtaneet pään alueen vammat olisivat syntyneet hänen hypätessään tai pudotessaan autosta. Teemu S:n ja Kristian R:n yhteneväistä kuvausta Lauri V:n kuolemaan johtaneiden vammojen syntytavasta ei voida pitää uskottavana.

Kun vastaajien esittämä pään vammojen syntymekanismi on suljettu pois ja kun lääketieteellinen selvitys vammojen syntymisen edellyttämän väkivallan laadusta ja voimakkuudesta on vakuuttava, ei asiassa jää joistakin avoimista kysymyksistä huolimatta muuta varteenotettavaa vaihtoehtoa kuin se, että Lauri V:n kuolema on aiheutettu tahallisella teolla. Sitä tukee osaltaan myös Kristian R:n tapahtumapäivänä poliisin puhuttelussa esittämä viittaus väkivaltaan, mistä hän "ei ollut voinut kertoa".

Asiassa saatu selvitys Teemu S:n ja Kristian R:n Lauri V:een kohdistamasta menettelystä viittaa määrätietoiseen ja yksituumaiseen toimintaan. Vaikka täyttä varmuutta tapahtumien yksityiskohtaisesta etenemisestä ja väkivallan toteuttamistavasta ei voitu saada, ei varteenotettavaa epäilyä kuitenkaan jää Teemu S:n ja Kristian R:n yksituumaisuudesta tahalliseen henkirikokseen.