» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:1992:28 A ja B olivat pahoinpidelleet C:n tajuttomaksi ja luultuaan hänen olevan kuollut, A ja B olivat haudanneet C:n matalaan suohon. Ruumiinavauksesta selvisi, että C oli kuollut hukkumalla. A:lle ja B:lle vaadittiin rangaistusta murhasta.
Kihlakunnanoikeuden mukaan A ja B olivat laiminlyöneet varmistua ennen C:n hautaamista, oliko hän kuollut. A:n ja B:n oli katsottava hyväksyneen, että C oli kuollut heidän menettelynsä johdosta, kun he olivat raahanneen C:n neljän metrin päähän. Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus katsoi A:n ja B:n surmanneen C:n tahallaan. Hautaaminen ei kuitenkaan osoittanut erityistä raakuutta tai julmuutta, joten tekoa ei voitu pitää törkeänä, eikä sen vuoksi murhana. A ja B tuomittiin taposta.
Hovioikeus otti saman linjan kihlakunnanoikeuden kanssa. Se katsoi, että A:lla ja B:llä oli ollut velvollisuus törkeän pahoinpitelyn jälkeen varmistua C:n tilasta ja toimittaa hänet asianmukaiseen tutkimukseen ja hoitoon. He eivät kuitenkaan olleet niin tehneet. A:n ja B:n oli heidän käyttämänsä väkivallan laatu huomioon ottaen tullut pitää varsin todennäköisenä, että C oli vielä elossa ja että hautaamalla hänet suohon, pitää varsin todennäköisenä, että C menehtyy. Hovioikeus katsoi, että A ja B syyllistyivät törkeään pahoinpitelyyn ja tappoon.
Korkein oikeus katsoi, että A ja B olivat törkeästi pahoinpidelleet C:n ja että he olivat laiminlyöneet varmistaa hänen tilansa. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että oli jäänyt näyttämättä, että A:n ja B:n tarkoituksena oli surmata C, eivätkä C:n pahoinpitelyn seurauksena syntyneet vammat olleet aiheuttaneet välitöntä hengenvaaraa, minkä vuoksi A:n ja B:n menettelyä ei ollut pidettävä tahallisena surmaamisrikoksena tai sellaisen yrityksenä. Hautaaminen oli tehty A:n ja B:n käsityksen mukaan C:n kuolemaan johtaneiden tapahtumien salaamiseksi. C:n menehtymiseen oli myötävaikuttanut hautaamista edeltävä pahoinpitely. Näin ollen A ja B olivat huolimattomuudellaan aiheuttaneet C:n kuoleman ja korkein oikeus tuomitsi heidät törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta.
Tunnusmerkistöerehdyksellä tarkoitetaan sitä, että tekijä on erehtynyt seikasta, joka on rikoksen tunnusmerkistön toteutumisen edellytys. Se on vastuuvapausperuste, eli tekijä ei ole silloin menetellyt tahallisesti. Tuottamuksellinen rangaistusvastuu sen sijaan voi tulla kyseeseen. Tapauksessa A ja B olivat erehtyneet luulemaan, että C oli kuollut pahoinpitelyn seurauksena ja sen salatakseen olivat haudanneet hänet. A ja B olivat siis erehtyneet tekonsa seurauksesta, minkä vuoksi heitä ei voitu tunnusmerkistöerehdyksen perusteella tuomita tahallisesta teosta. Korkein oikeus ratkaisikin asian tuottamusvastuun perusteella.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa