» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:1998:67 A oli vahvassa humalatilassa ajanut ylinopeutta henkilöautolla, joka oli lopulta suistunut tieltä ja osunut linja-autopysäkillä olleisiin B:n ja C:n tyttäriin X:ään ja Y:hyn, jotka saivat välittömästi surmansa. Paikalla ollut B ei saanut fyysisiä vammoja. Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä rattijuopumuksesta, törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja kahdesta törkeästä kuolemantuottamuksesta. Tapauksen johdosta B:lle ja C:lle oli aiheutunut psyykkisen tilan häiriintymistä, minkä perusteella B ja C vaativat A:lle lisäksi rangaistusta kahdesta vammantuottamuksesta ja vahingonkorvauksia suoritettavaksi B:lle 150 000 markkaa ja C:lle 100 000 markkaa.
A tunnusti syytteessä mainitut teot, mutta kiisti B:n ja C:n rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimukset lakiin perustamattomina. Näin ollen käräjäoikeus katsoi A:n syyksi syytteen mukaiset teot, jolloin kysymykseksi jäi B:n ja C:n vaatimuksien arviointi. B:tä koskevan lääkärintodistuksen mukaan B:n tuskaa ja ahdistustilaa lisäsi vaara hänen oman henkensä menettämisestä. Törkeää liikenteen vaarantamista koskevan säännöksen tunnusmerkistö sisältää vakavan vaaran aiheuttamisen toisen hengelle tai terveydelle. Käräjäoikeus katsoi, että B:lle aiheutunut hengen vaara kuului törkeää liikenteen vaarantamista koskeva säännöksen soveltamisalaan, eikä A ollut huolimattomuudellaan aiheuttanut B:n ja C:n ruumiinvammoja. Ne olivat syntyneet välillisesti A:n menettelystä. Näin ollen käräjäoikeus hylkäsi B:n ja C:n vaatimukset ja tuomitsi A:n syytteen mukaisista rikoksista 2 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen ja määräsi A:n määräaikaiseen ajokieltoon.
B:n ruumiinvammojen osalta hovioikeus katsoi, että A:n menettely oli johtanut B:n konkreettiseen hengenvaaraan. Se, että B ei saanut fyysisiä vammoja oli ollut vain sattumaa. B:n psyykkisen tilan häiriintyminen oli A:n menettelyn ennalta-arvattava ja välittömästi liikenneonnettomuuteen perustuva seuraus. A:n menettelyn ja B:n psyykkisen tilan häiriintymisen välillä oli näin ollen selvä syy-yhteys. C:n osalta hovioikeus sen sijaan katsoi, että A ei ollut asettanut C:tä menettelyllään hengen tai terveyden vaaraan, kun hän ei ollut ollut paikan päällä. C:n psyykkinen vamma johtui näin ollen yksinomaan hänen kahden tyttärensä kuolemasta, eikä riittävää syy-yhteyttä A:n menettelyn ja C:n vamman välillä ollut. Näin ollen hovioikeus hylkäsi C:n rangaistusvaatimuksen vammantuottamuksesta sekä korvausvaatimukset ja tuomitsi A:n törkeästä rattijuopumuksesta, törkeästä liikenteen vaarantamisesta, kahdesta törkeästä kuolemantuottamuksesta sekä B:n osalta vammantuottamuksesta 3 vuodeksi vankeuteen. Lisäksi A velvoitettiin suorittamaan B:lle 100 000 euroa vahingonkorvauksia. Käräjäoikeuden päätöstä ajokiellosta ei muutettu.
Korkein oikeus oli hovioikeuden kannalla A:n syyksi luetuista rikoksista, eikä näin ollen muuttanut hovioikeuden päätöstä.
Teosta aiheutuvan seurauksen ennakoitavuudessa voidaan katsoa olevan kysymys huolimattomuuden arvioimisesta. Ennakoitavuus voidaan siis nähdä yhtenä huolimattomuuden edellytyksenä. Jos teosta aiheutuva negatiivinen seuraus on ennakoitavissa ja tekijä siitä huolimatta ryhtyy tekoon, on hänen toimintansa tuottamuksellista, mikä voi johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen. Tapauksessa korkein oikeus katsoi, että A:n toiminnan ennakoitava seuraus oli liikenneonnettomuus ja siitä johtuva B:n psyykkinen vamma, jolloin A syyllistyi tuottamukselliseen tekoon, vammantuottamukseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa