» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1993:26 oli kysymys kuolemaan johtaneesta kolarista ja rikosoikeudellisesta vastuusta siinä. A oli 70 km/h nopeusalueella kuljettanut autoa noin 130–150 km/h tuntinopeudella ja lähtenyt ohittamaan edellään samaan suuntaan noin 70 km tuntinopeudella kulkenutta B:n kuljettamaa pakettiautoa. Ohituspaikassa oli mäen harjanne, joka rajoitti näkyvyyden. Lisäksi paikalla oli keltainen sulkuviiva, joka kielsi ohituksen. Samanaikaisesti A:n ohituksen kanssa vastakkaisesta suunnasta oli tullut vastaan C:n kuljettama henkilöauto, johon A oli törmännyt. C oli kuollut välittömästi saamiinsa vammoihin. B:n auto oli vaurioitunut A:n auton myöhemmin törmätessä siihen.
Asiaa käsiteltiin ensiasteena Jämsän kihlakunnanoikeudessa. Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä liikenteen vaarantamisesta sekä törkeästä kuolemantuottamuksesta. Lisäksi syyttäjä vaati A:n määräämistä ajokieltoon. C:n läheiset taas vaativat, että A tuomitaan rangaistukseen törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja taposta ja määrätään ajokieltoon.
Kihlakunnanoikeus katsoi tuomiossaan, että A oli lähtenyt ohitukseen sokkona ja hän oli jatkanut ohitusta jarrutuksen alkamiseen saakka piittaamatta vastaantulevasta liikenteestä. Lähteminen ohitukseen keltaisen sulkuviivan kohdalla tai huonossa näkyvyydessä on tieliikenneturvallisuuden kannalta ehdottoman kiellettyä. A oli jättänyt noudattamatta liikennesääntöjä ja piittaamattomuudellaan aiheuttanut C:n kuoleman sekä vakavaa vaaraa D:n ja B:n hengelle ja terveydelle. Kihlakunnanoikeus katsoi siten A:n syyllistyneen törkeään huolimattomuuteen ja varomattomuuteen. A:n ei kuitenkaan katsottu tahallaan surmanneen C:tä. Siten kihlakunnanoikeus tuomitsi A:n törkeästä liikenteen vaarantamisesta ja törkeästä kuolemantuottamuksesta 10 kuukaudeksi vankeuteen ja määräsi rangaistuksen ehdolliseksi. Lisäksi A tuomittiin ajokieltoon sekä maksamaan vahingonkorvausta ja sakkoja.
Syyttäjä sekä C:n läheiset valittivat tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus ei kuitenkaan muuttanut kihlakunnanoikeuden tuomiota kuin yhden lainkohdan osalta.
C:n läheiset valittivat edelleen korkeimpaan oikeuteen ja vaativat A:n tuomitsemista taposta tai vähintään ankarampaan rangaistukseen ja hänelle määrätyn ajokieltoajan pidentämisestä. Lisäksi he vaativat oikeudenkäyntikustannuksiaan korvattavaksi. Korkein oikeus katsoi, että A:n tarkoituksena ei ollut törmätä vastaantulevaan autoon. Kun auton kohtaaminen ei ollut varsin todennäköistä vallinneissa keskiyön olosuhteissa, syyte taposta hylättiin ja korkein oikeus tuomitsi A:n rangaistukseen törkeästä kuolemantuottamuksesta. Korkein oikeus katsoi kihlakunnanoikeuden tuomitseman rangaistuksen liian lieväksi ja muutti sen 1 vuoden ja 2 kuukauden ehdolliseksi vankeudeksi. A lisäksi velvoitettiin korvaamaan oikeudenkäyntikuluja C:n läheisille.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa