» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksesta yleisesti ja käsittely alemmissa oikeuksissa
Tapauksessa oli kyse A:n ja B:n X:ään kohdistamien tekojen arvioinnista. Tekoja arvioitiin eri oikeuksissa joko tapon tai murhan yrityksinä. Tarkasteltavaksi tuli lisäksi rangaistuksen mittaaminen. Rikoslain 21 luvun 1 §:n mukaan henkilö voidaan tuomita toisen tappamisesta määräajan vankeuteen, joka kestää vähintään kahdeksan vuotta. Myös tapon yritys on rangaistava. Tappamisella tarkoitetaan tällöin sitä, että tekijä riistää hengen toiselta ihmiseltä. Murhana arvioidaan rikoslain 21 luvun 2 §:n mukaan puolestaan tappoa, joka tehdään joko vakaasti harkiten, erityisen raa`alla tai julmalla tavalla, vakavaa yleistää vaaraa aiheuttaen tai tappamalla virkamies silloin, kun virkamies on ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta virkansa puolesta tai virkatoimestaan johtuen. Teon on tällöin oltava myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, jotta henkilö voidaan tuomita murhasta elinkautiseen vankeuteen. Murhan yritys on rangaistava. Rangaistuksen mittaamisen osalta katsotaan, että rangaistuksen on oltava oikeudenmukaisessa suhteessa tekoon eli sekä rikoksen konkreettiseen vahingollisuuteen että sen vaarallisuuteen. Vahingollisuudella viitataan tällöin suoranaisesti siihen vahinkoon, joka rikoksella on saatu aikaan. Vaarallisuuden on katsottu oikeuskirjallisuudessa puolestaan voivan liittyä useisiin toisistaan hyvinkin poikkeaviin tekomuotoihin. Sekä vahingollisuuden että vaarallisuuden suhteen on huomioitava, että niiden tulee liittyä nimenomaan siihen tunnusmerkistöön, joka on arvioitavana milloinkin. Rangaistuksen on oltava edellä mainittujen lisäksi oikeudenmukaisessa suhteessa teon vaikuttimiin ja muuhun tekijän syyllisyyteen, joka rikoksesta ilmenee. Teon vaikuttimien suhteen voidaan pohtia tietynlaista moitittavuusasteikkoa, jossa keskenään voivat saada erilaista painoarvoa ne tavoitteet, joiden vuoksi henkilö on syyllistynyt rikolliseen tekoon.
Tapauksen suhteen arvioitiin käräjäoikeudessa tapahtumia, jotka olivat saaneet alkunsa X:n asunnolta, jossa hän oli yhdessä A:n, B:n ja Y:n kanssa ollut nauttimassa alkoholia. X oli lähtenyt asunnoltaan yhdessä muiden mainittujen henkilöiden kanssa A:n asunnolle, jonne matkalla A oli esittänyt ajatuksen X:n tappamisesta. X:n kertomuksen mukaan hänen silmänsä oli sidottu mentäessä A:n asunnolle, jossa A oli lyönyt häntä nyrkillä ja B puukolla jalkaan. X oli kuljetettu Y:n ajamalla autolla, A:n ja B:n mukana ollen ja A:n ohjeistusten mukaan, edelleen metsätielle, jossa pahoinpitely oli jatkunut A:n ja B:n lyödessä X:ää nyrkeillä. Pahoinpitelyn jälkeen X oli jätetty yksin syrjäiselle metsätielle pakkaseen. X:stä havaittiin myöhemmin myös sekä kuristusjälkiä että kahdeksan puukoniskua ilmentävää jälkeä. A:n ja B:n katsottiin käräjäoikeudessa toimineen johdonmukaisesti siitä lähtien, kun ajatus X:n tappamisesta oli esitetty, minkä lisäksi X:n jättämisen vahingoittuneena pakkaseen, syrjäiseen paikkaan, katsottiin ilmentävän tarkoitusta X:n kuolemaan jättämisestä. X oli toimitettu sairaalaan hänen löydettyään apua noin 1,8 km:n päässä olleelta talolta. Lääkärinlausunnosta ilmeni, että X:lle aiheutetut vammat olivat hänen henkeään uhkaavia. Teon arvioitiin tapahtuneen erityisen raa`alla ja julmalla tavalla, kun huomioitiin pahoinpitelyn tapahtuminen useammassa vaiheessa sekä X:n henkinen ja fyysinen puolustuskyvyttömyys. Tekoa pidettiin selkeän suunnitelmallisuutensa vuoksi myös kokonaisuutena arvioiden törkeänä. Käräjäoikeus päätyi tuomitsemaan A:n murhan yrityksestä sekä eräästä muusta rikoksesta 9 vuoden ja 4 kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen. B tuomittiin murhan yrityksestä 9 vuoden pituiseen vankeusrangaistukseen. Käräjäoikeus huomioi kohtuullistavina seikkoina rangaistuksia määrätessään aiemmat vapausrangaistukset, joita A:lle ja B:lle oli tuomittu.
Tapauksen käsittely jatkui hovioikeudessa, kun A ja B hakivat muutosta käräjäoikeuden antamaan tuomioon. Hovioikeudessa pidettiin riitaisina kysymyksinä muun muassa sitä, mikä A:n ja B:n teon tarkoitus oli ollut, voitiinko tekoa pitää suunnitelmallisena ja kumpi tekijöistä oli syyllistynyt X:n selkään kohdistuneeseen puukottamiseen sekä kuristamiseen. Lisäksi pidettiin riitaisana, voitiinko teko katsoa tehdyksi erityisen raa`alla ja julmalla tavalla ja oliko teko ollut kokonaisuutena arvostellen törkeä. Hovioikeuden mukaan oli jäänyt näyttämättä, että A:n ja B:n olisi ollut tarkoitus tappaa X erityisesti sen vuoksi, että he olivat jättäneet tämän pahoinpitelyn jälkeen tielle elossa. A:n ja B:n katsottiin toimineen yhteistuumin ja näin ollen tekijäkumppaneina teon suhteen riippumatta siitä, kumpi heistä oli kuristanut tai lyönyt X:ää puukolla. Hovioikeus katsoi X:n vammojen olleen tapauksen olosuhteissa hänen henkeään uhkaavia ja, että myös A:n ja B:n oli täytynyt ymmärtää X:n kuolevan vammoihinsa varsin todennäköisesti heidän jättäessään tämän esitellyllä tavalla yksin tielle. Hovioikeus katsoi näytön puuttuvan kuitenkin siltä osin, että A ja B olisivat sopineet X:n surmaamisesta, eikä tekoa hovioikeuden mukaan voitu myöskään pitää raa`alla tai julmalla tavalla tehtynä tai kokonaisuutena arvostellen törkeänä. Hovioikeus katsoi A:n ja B:n syyllistyneen näin ollen käräjäoikeuden tuomiosta poiketen tapon yritykseen. Hovioikeus piti oikeudenmukaisena rangaistuksena A:lle hänen syykseen luetuista rikoksista 3 vuoden ja 10 kuukauden ja B:lle 3 vuoden ja 6 kuukauden pituista vankeusrangaistusta.
Tapauksen käsittely korkeimmassa oikeudessa
Valituslupa korkeimpaan oikeuteen myönnettiin ainoastaan viralliselle syyttäjälle rangaistuksen mittaamisen osalta niin, että virallinen syyttäjä vaati sekä A:lle että B:lle tuomittujen rangaistusten korottamista siitä, mitä heille oli hovioikeudessa tuomittu. Syyttäjän mukaan A:lle ja B:lle tuomitut rangaistukset eivät olleet oikeudenmukaisessa suhteessa heidän syykseen luetun teon vahingollisuuteen, vaarallisuuteen tai rikoksesta ilmenevään tekijöiden syyllisyyteen. Lisäksi tuli huomioida muut rangaistuksen mittaamisen osalta olennaiset seikat, kuten kaikki perusteet, joita voitiin pitää rangaistusta lieventävinä tai koventavina sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Korkein oikeus katsoi tapon yritysten voivan poiketa toisistaan eri tapauksissa merkittävästi muun muassa rangaistuksen mittaamisen osalta olennaisten seikkojen kannalta, minkä arvioitiin hankaloittavan rangaistuskäytäntöön kohdistettavaa tarkastelua. Korkein oikeus piti A:n ja B:n syyksi luettua tekoa varsin vakavana heidän molempien ollessa tietoisia vakavuudesta myös itse, eikä katsonut ilmi tulleen heidän syyllisyyttään vähentäviä seikkoja. Korkeimman oikeuden mukaan hovioikeuden tuomitsemien rangaistusten voitiin kuitenkin katsoa olevan lähellä sitä keskitasoa, jota tapon yrityksestä oli teon käsittelyn aikoihin yleisesti tuomittu. Korkein oikeus kiinnitti huomiota A:n ja B:n tekojen osoittamaan kostotarkoitukseen ja pitkään kestäneeseen väkivaltaan, joka X:ään oli kohdistettu tämän ollessa alistetussa tilassa. Korkein oikeus katsoi edellä mainittujen seikkojen ja teon suorittamistavan ilmentävän toimimista vakaasta harkinnasta, minkä lisäksi teko osoitti korkeimman oikeuden mukaan kokonaisuudessaan A:ssa ja B:ssä julmuutta ja raakuutta, millä voitiin katsoa olevan heidän syyllisyyttään lisäävä merkitys rangaistuksen mittaamista tehtäessä. Korkein oikeus päätyi muuttamaan hovioikeuden tuomiota niin, että A:lle tuomittiin teoistaan 5 vuoden pituinen vankeusrangaistus, jossa huomioitiin kohtuullistavana seikkana aiemmin annettu tuomio. B:n rangaistukseksi korkein oikeus tuomitsi 4 vuoden ja 6 kuukauden pituisen vankeusrangaistuksen, jossa otettiin myös kohtuullistavana seikkana huomioon hänelle aiemmin tuomittu rangaistus. Muilta osin korkein oikeus jätti hovioikeuden antaman tuomion pysyväksi.
Tapauksen käsittelyn osalta voidaan yleisesti ottaen huomioida, miten erilaisia rangaistuksen mittaamiseen vaikuttavia seikkoja on punnittu tapauksen kaltaisia olosuhteita ja tapon yritystä tarkasteltaessa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa