» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:1993:103 A oli päättänyt tappaa B:n ja C:n ja sen tehdäkseen hän oli yöllä mennyt B:n ja C:n kodin ikkunan taakse, josta hän aikoi ampua nukkuvan B:n ja C:n. Ase ei kuitenkaan ollut lauennut useasta yrityksestä huolimatta, joten A oli luopunut surmaamisteosta.
Raastuvanoikeus katsoi, että A oli tahallaan yrittänyt surmata B:n ja C:n. Yritys oli tapahtunut A:n vakaasta harkinnasta ja se oli erityisen törkeä, sillä A:n syy surmaamisteolle oli kosto B:n ja C:n tyttären kanssa tapahtuneesta avoliiton päättymisestä. B ja C olivat siten A:n tarkoitus huomioon ottaen ulkopuolisia. Lisäksi B ja C olivat puolustuskyvyttömiä, sillä he nukkuivat. Teon yritys oli raastuvanoikeuden mukaan ylittynyt siinä vaiheessa, kun A oli vetänyt aseen liipaisimesta. Mielentilatutkimuksesta selvisi, että A oli ollut teon tehdessään täyttä ymmärrystä vailla. Näin ollen raastuvanoikeus tuomitsi A:n täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdyistä kahdesta murha yrityksestä. Hovioikeus piti tekoa erityisen vakavana ja pysytti raastuvanoikeuden tuomion sillä muutoksella, että vankeusrangaistusta korotettiin.
Korkein oikeus katsoi, että A oli epäonnistunut surmaamaan B:n ja C:n, koska aseessa oli jäänyt varmistin päälle. Aseen rakenteesta johtui, että sillä pystyi tehdä latausliikkeitä ilman, että ase laukeaa. Ase oli muutoin toimintakuntoinen ja se oli tekohetkellä ladattu. Siten surmaamisen yritys ei ole ollut kelvoton. A oli luopunut teosta vain siksi, että ase ei ollut lauennut. Hän ei ollut siten luopunut teosta omasta tahdostaan, vaan ulkoisen esteen vuoksi. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että A:n aikomus surmata B ja C ei enää tapahtumapaikalla perustunut vakaaseen harkintaan, eikä tekoa muutenkaan voitu kokonaisuutena arvostellen pitää erityisen törkeänä. Lisäksi A:n ei voitu katsoa tähdänneen eri laukaisukerroilla eri henkilöitä kohti tai että samalla laukauksella olisi voinut ampua molemmat henkilöt. Näin ollen korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomion kahdesta murhan yrityksestä yhteen täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä tapon yrityksestä.
Korkeimman oikeiden ratkaisu perustuu siihen, että todellinen vaara rikoksen täyttymisestä ei ollut käsillä, kun ase ei ollut lauennut. Sillä perusteella tekoa ei voitu pitää törkeänä. Rangaistusvastuu tuli kuitenkin kyseeseen, sillä teosta luopuminen johtui satunnaisista syistä. Jos A olisi käyttänyt eri asetta, olisi konkreettinen vaara ollut käsillä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa