» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 2015:84 oli kysymys törkeän pahoinpitelyn yrityksestä. A oli tietoisena HIV-infektiostaan ollut suojaamattomassa sukupuoliyhteydessä B:n kanssa kertomatta tälle sairaudestaan. HIV-infektio ei ollut kuitenkaan tarttunut B:hen. Korkeimman oikeuden tutkittavana oli kysymys siitä, oliko HIV-infektion tarttumista pidettävä siinä määrin todennäköisenä, että teko olisi luettava A:n syyksi törkeän pahoinpitelyn yrityksenä.
Käräjäoikeus oli aiemmin tuominnut A:n törkeän pahoinpitelyn yrityksestä. Hovioikeus piti käräjäoikeuden tuomion voimassa. A:lle myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen.
Rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan pahoinpitelystä tuomitaan muun ohella se, joka ruumiillista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä. Pahoinpitelyä pidetään saman luvun 6 §:n mukaan törkeänä esimerkiksi silloin, jos pahoinpitelyllä aiheutetaan toiselle vakava sairaus ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Pahoinpitelyn yrityskin on rangaistava.
Rikoslain 5 luvussa säädetään rangaistavasta yrityksestä. Teko on edennyt rikoksen yritykseksi silloin, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Teko on rikoksen yritys silloinkin, kun vaaraa rikoksen syntymisestä jää syntymättä vain satunnaista syistä.
Korkeimmassa oikeudessa esitetyn selvityksen perusteella sukupuoliyhteyden suojaamattomuus vaikuttaa merkittävästi todennäköisyyteen saada HIV-tartunta. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella voidaan pitää näytettynä, että syytteen mukainen sukupuoliyhteys on ollut suojaamaton.
Tämän jälkeen korkeimman oikeuden arvioitavana oli kysymys siitä, onko A yrittänyt tahallaan tartuttaa HIV-infektion. Törkeän pahoinpitelyn yritys on rangaistava vain tahallisena. Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tahallisena voidaan pitää tekoa, kun tekijä on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen tai pitänyt sen aiheutumista varmana. A oli syönyt säännöllisesti viruslääkitystä HI-viruksen takia. Hän ei kuitenkaan ollut mittauttanut verensä HI-viruspitoisuutta useaan vuoteen. Näissä olosuhteissa A oli pitänyt tartuttamisriskiään erittäin vähäisenä. Korkeimman oikeuden mukaan asiassa ei ole tullut esille sellaisia seikkoja, jotka puoltaisivat sitä, että A olisi tarkoittanut vahingoittaa B:n terveyttä tai pitänyt varmana sairauden tarttumista.
Rikosta pidetään tahallisena myös silloin, kun tekijä on pitänyt seurausta varsin todennäköisenä. Todennäköisyyttä arvioitaessa lähtökohtana on tekijän subjektiivinen käsitys tekonsa seurauksista. Korkeimman oikeuden aikaisemmassa oikeuskäytännössä todennäköisyystahallisuutta on arvioitu siten, että tekijä pitää teon aiheutumista tekohetkellä todennäköisempänä kuin sen syntymättä jäämistä.
Korkeimman oikeuden mukaan HIV-infektion tarttumisriski on asianmukaisesti hoidettuna erittäin pieni. Tämän takia tartunnan todennäköisyys on ollut näissä olosuhteissa siinä määrin pieni, että sen tarttumista ei olisi voitu pitää todennäköisempänä kuin tarttumatta jäämistä. Näin ollen syyte törkeän pahoinpitelyn yrityksestä hylättiin.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa