» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:2013:82 oli kyse venäläiseen rulettiin liittyvästä tapon yrityksestä. A:lla oli kuusi paikkaisessa revolverissaan yksi patruuna. Hän oli kaksi kertaa sattumanvaraisesti pyöräyttänyt patruunarullaa ja molempien pyöräytysten välissä laukaissut aseen B:n päähän osoittaen. Patruuna ei kuitenkaan ollut ollut iskurin kohdalla kummallakaan kerralla. Tämän jälkeen A oli siirtänyt patruunarullaa niin, että patruuna oli iskurin kohdalla ja osoittanut sillä B:tä päähän. Ase oli A:n sitä laskiessaan lauennut, jolloin luoti oli osunut seinään ja B oli saanut luodin kimmokkeesta vamman. A:lle vaadittiin rangaistusta ensisijaisesti tapon yrityksestä ja vaihtoehtoisesti laittomasta uhkauksesta ja vaaran aiheuttamisesta. A kiisti tapon yrityksen, mutta myönsi vaihtoehtoiset syytteet.
Käräjäoikeus katsoi, että oli riidatonta, että A oli kaksi kertaa osoittanut aseella B:tä kohti. Jos ase olisi lauennut, seurauksena olisi ollut todennäköisesti B:n kuolema. Todennäköisyys molemmilla kerroilla oli 1/6 eli noin 17 prosenttia, mikä on tuntuva todennäköisyys kuoleman aiheuttamiselle. Käräjäoikeus kuitenkin totesi, että oli mahdollista, että A tiesi, että patruuna ei ollut iskurin kohdalla ja näin hengenvaara ei ollut välitön. Näin ollen käräjäoikeus tuomitsi A:n vaihtoehtoisista syytteistä 1 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistukseen.
Hovioikeus katsoi todistajia kuultuaan, että A ei ollut voinut tietää, että patruuna ei ollut iskurin kohdalla. B oli siten ollut molemmilla laukaisukerroilla hengenvaarassa. Näin ollen hovioikeus piti A:n menettelyä tapon yrityksenä ja tuomitsi A:n hänet 3 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.
Korkein oikeus arvioi seurauksen aiheutumisen todennäköisyyttä. Teko on rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tahallinen, jos tekijä pitää seurauksen aiheutumista varsin todennäköisenä. Todennäköisyyttä on arvioitava tekijän näkökulmasta hänen arkisen arvionsa perusteella, eli kuinka todennäköisenä tekijä on tilanteessa pitänyt seurauksen aiheutumista. Tekijän on tullut pitää seurauksen aiheutumista todennäköisempänä kuin sen syntymättä jäämistä. Tässä tapauksessa oli melko helppo arvioida todennäköisyyttä, sillä patruunoita on ollut yksi ja patruunapaikkoja 6. Todennäköisyys on näin ollen molemmilla laukaisukerroilla ollut 1/6. Näin ollen korkein oikeus katsoi, että on ollut selvästi todennäköisempää, että teosta ei olisi aiheutunut B:n kuolema, eikä A:n voitu katsoa menetelleen tahallisesti. Koska tahallisuus puuttui, A:n syyksi ei voitu myöskään lukea tapon yritystä. Korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota ja tuomitsi A:n käräjäoikeuden tuomion mukaiseen rangaistukseen.
Tapauksessa oli kyse niin sanotusta todennäköisyystahallisuudesta. Todennäköisyyttä ei ole tarkoitus arvioida tilastomatemaattisten laskelmien pohjalta, vaan tekijän näkökulmasta tehdystä arviosta. Tapauksessa poikkeuksellisesti kuitenkin laskettiin seurauksen aiheutumisen prosentuaalinen todennäköisyys. Kun todennäköisyys jää alle 50 prosenttia (tekijän näkökulmasta tehdyn arvion mukaan), ei teko ole tahallinen. Näin ollen, jos B olisikin kuollut, A:n syyksi ei siitä huolimatta voitaisi lukea tappoa, sillä tahallisuus edelleen todennäköisyystahallisuuden perusteella puuttuisi. Kyseeseen tulisi sen sijaan kuolemantuottamus.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa