» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksen KKO:2013:60 tapahtumakulku oli seuraava: A oli väkisin tunkeutunut kumipampulla varustautuneena B:n ja C:n asuntoon. Sisälle päästyään A oli kaatanut B:n maahan ja lyönyt C:tä kumipampulla päähän. A ja C olivat kaatuneet lattialle, jolloin A oli alkanut kuristaa C:tä pampulla. B oli C:tä auttaakseen lyönyt A:ta veitsellä. A oli sitten yrittänyt avata asunnon ulko-oven päästääkseen ystävänsä sisään, mutta C oli estänyt sen. B oli tämän jälkeen jatkanut A:n lyömistä veitsellä. Veitseniskuja oli yhteensä ollut 22.
Käräjäoikeus katsoi, että B:n käyttämä teräase ja veitseniskujen määrä huomioon ottaen sekä se, että B oli jatkanut puukottamista senkin jälkeen, kun A oli lopettanut C:n kuristamisen, B oli toiminut silmittömästi ja vailla kontrollia. Teko oli kokonaisuutena arvostellen törkeä. Käräjäoikeus ei pitänyt B:n menettelyä hätävarjeluna tai sen liioitteluna, sillä B, tilanne kokonaisuutena katsoen, mutta erityisesti veitseniskujen lukumäärä, oli ylittänyt sallitun itsepuolustuksen rajat. Näin ollen käräjäoikeus tuomitsi B:n törkeästä pahoinpitelystä vankeuteen.
Hovioikeus puolestaan katsoi, että B:n menettely oli hätävarjelua, kun hän oli aloittanut puukottamisen. B:n jatkaessa puukottamista, kyseessä oli tarpeeton puolustusteko. Kokonaisuutena arvioitaessa B:n menettely oli hovioikeuden mukaan hätävarjelun liioittelua, joka ei vapauttanut häntä rangaistusvastuusta. Näin ollen hovioikeus tuomitsi B:n hätävarjelun liioitteluna tehdystä törkeästä pahoinpitelystä ja alensi vankeusrangaistusta.
Korkein oikeus arvioi B:n menettelyn puolustettavuutta sen jälkeen, kun A oli lopettanut C:n kuristamisen. B:n ja C:n pelko on korkeimman oikeuden mukaan ollut perusteltua A:n menettelyn vuoksi ja B on perustellusti voinut olla siinä käsityksessä, että väkivallan uhka ei ole ollut tilanteessa ohitse ja että puolustautuminen on ollut edelleen tarpeen A:n lopetettua C:n kuristaminen. Kyseessä on siten ollut koko tilanteen ajan hätävarjelutilanne. Arvioitavaksi jäi se, oliko B:n käyttämät voimakeinot olleet liioiteltuja suhteessa havaittavaan vaaraan. Korkein oikeus totesi, että mainituissa olosuhteissa B:llä on ollut vähäiset mahdollisuudet harkita puolustustoimen tarpeellisuutta ja suhteellisuutta, eikä B:ltä tilanne kokonaisuutena huomioon ottaen ole voitu kohtuudella vaatia muunlaista suhtautumista. Siten B:n menettelyä on perusteltua pitää anteeksiannettavana. B:n puukotuksesta aiheutuneet vammat eivät myöskään olleet miltään kannalta hengenvaarallisia, joten teko ei ole ollut törkeä. Näin ollen korkein oikeus jätti B:n tuomitsematta rangaistukseen hätävarjelun liioitteluna syyksiluetusta pahoinpitelystä.
Hätävarjelun liioittelusta voidaan tuomita rangaistukseen. Silloin tekijä on puolustautunut rikoksen tunnusmerkistön mukaisella tavalla voimakkaammin oikeudetonta hyökkäystä vastaan kuin olisi ollut tarpeellista aiheuttaen hyökkääjälleen suurempaa vahinkoa, kuin mikä olisi ollut tarpeen hyökkääjän torjumiseksi. Jotta hätävarjelun liioittelusta ei tuomittaisi rangaistusta, on otettava huomioon tilanteen olosuhteet ja tilanteen uhkaavuus hätävarjeluun ryhtyneen tekijän näkökulmasta. Arvioinnissa on otettava huomioon muun muassa hyökkäyksen vaarallisuus ja yllätyksellisyys.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa