» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1981-II-81 oli kysymys tapon yrityksestä tahallisella kolaroimisella. A oli ajanut autollaan edellä ajaneen B:n rinnalle ja tahallaan ohjannut autonsa sivuttaissuunnassa B:n autoa päin, jolloin B:n auto oli suistunut tieltä ja B oli saanut vammoja. Tapahtumia edeltäneen vuoden aikana A oli mm. lyönyt B:tä nyrkillä kaulaan sekä kerran aiemmin yrittänyt kiilata B:n autoa ulos tieltä.
Asiaa käsiteltiin ensiasteena kihlakunnanoikeudessa. Kihlakunnanoikeus katsoi, että A:n oli tullut ymmärtää, että B voisi saada surmansa hänen kiilatessa sen kylkeen. Samalla A on osoittanut toiminnallaan ilmeistä välinpitämättömyyttä muiden tiellä liikkuvien turvallisuutta ja omaisuutta kohtaan. Siksi kihlakunnanoikeus tuomitsi A:n tapon yrityksestä ja sen kanssa tehdystä jatketusta törkeästä varomattomuudesta liikenteessä 4 vuodeksi vankeuteen. A määrättiin lisäksi ajokieltoon ja vahingonkorvauksiin.
A valitti kihlakunnanoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi kihlakunnanoikeuden tavoin, että A oli menettelyllään osoittanut ilmeistä välinpitämättömyyttä B:n turvallisuutta ja omaisuutta kohtaan. Se kuitenkin alensi kihlakunnanoikeuden määräämää tuomiota 3 vuoteen ja 6 kuukauteen vankeutta.
A valitti hovioikeuden tuomiosta edelleen korkeimpaan oikeuteen, joka myönsi A:lle valitusluvan. Koska A:n oli tullut käsittää B:n voivan saada surmansa, korkein oikeus katsoi A:n tahallaan yrittäneen surmata B:n. Korkein oikeus ei katsonut tarpeelliseksi muuttaa hovioikeuden päätöstä, joten se jäi pysyväksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa