» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:1992:74 A:lla B:llä oli ollut riitaa. B pelkäsi A:ta, joten hän oli laittanut veitsen taskuunsa, kun huomasi A:n tulevan hänen asuntoonsa. A oli hyökännyt B:n kimppuun, mutta B oli saanut hänet rauhoittumaan. Tämän jälkeen B oli poistumassa vaimonsa kanssa asunnosta, kun hänen vaimonsa oli saanut epilepsiakohtauksen. A oli väittänyt, että B oli pahoinpidellyt vaimoaan ja samanaikaisesti löi B:tä kasvoihin. B oli ottanut taskussaan olleen veitsen ja löi sillä A:ta alavatsaan, minkä seurauksena hän menehtyi.
Raastuvanoikeus piti B:n menettelyä törkeänä ottaen huomioon pahoinpitelyssä käytetty ase sekä tekoon johtaneet seikat. Raastuvanoikeus ei kuitenkaan pitänyt B:n surmaamistekoa tahallisena. Ottaen huomioon B:n aikaisempi rikollisuus, B:n menettely osoitti ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä, mikä oli rangaistuksen koventamisperuste. Raastuvanoikeus tuomitsi B:n törkeästä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta vankeuteen.
Hovioikeudessa B vetosi siihen, että hän oli lyönyt A:ta veitsellä ainoastaan hätävarjeluksi ja päästäkseen pakoon A:n väkivaltaista käyttäytymistä. Hovioikeus katsoi, että B:n isku oli ollut niin kova, että B:n oli tullut pitää A:n kuolemaa varsin todennäköisenä ja että hän oli suhtautunut A:n kuoleman mahdollisuuteen hyväksyvästi tai välinpitämättömästi. Hovioikeus ei myöskään pitänyt ilmenneistä seikoista johtuen B:n menettelyä hätävarjeluna, vaan katsoi B:n surmanneen A:n tahallaan. Näin ollen hovioikeus tuomitsi B:n taposta 9 vuodeksi vankeuteen.
Korkein oikeus ei pitänyt B:n menettelyä hätävarjeluna tai että teko olisi tehty erittäin lieventävien asianhaarojen vallitessa. B oli myös toiminut täydessä ymmärryksessä, tosin hänen mielentilansa oli tutkimusten perusteella ollut lähellä täyttä ymmärrystä vailla olevan rajaa. Korkein oikeus ei pitänyt B:n aikaisempaa rikollisuutta koventamisperusteena. Näin ollen korkein oikeus katsoi B:n syyllistyneen tappoon, mutta A:n väkivaltainen käyttäytyminen ja B:n alentunut kyky arvioida tekoaan huomioon ottaen piti perusteltuna tuomita B laissa säädettyä vähimmäisrangaistusta lyhyempään rangaistukseen, joten B tuomittiin taposta 6 vuodeksi vankeuteen.
Korkein oikeus ei katsonut B:n menettelyä hätävarjeluksi perustaen ratkaisunsa tapauksessa vallinneiden olosuhteiden kokonaisarviointiin. Nykykäsityksen mukaan hätävarjeluun on oikeutettu ryhtyä heti oikeudettoman hyökkäyksen alettua, eli tapauksessa A:n aloittaessa pahoinpitelyn. B:n menettely oltaisiin kuitenkin voitu katsoa ylimitoitetuksi, joten nykykäsityksen mukaan arvioitavaksi olisi tullut hätävarjelun liioittelu.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa