» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse rangaistuksen mittaamisesta. Mittaamisella tarkoitetaan, että rangaistus on mitattu niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen. A oli tönäissyt häntä paenneen E:n sillankaiteen yli noin neljä metriä alempana sijainneelle kivetykselle sekä jatkanut tämän jälkeen pahoinpitelyä lyömällä ja potkimalla tiedotonta E:tä päähän ja vartaloon. A oli toisessa tilaisuudessa tönäissyt ja potkaissut polvellaan kolme kertaa T:tä kasvoihin sekä vielä potkaissut maahan kaatunutta T:tä kasvoihin niin, että tämä oli menettänyt tajuntansa. A:n syyksi oli luettu kaksi törkeää pahoinpitelyä. Lisäksi A:n syyksi oli luettu jälkimmäisen törkeän pahoinpitelyn yhteydessä tehdyt laiton uhkaus, pahoinpitely ja pahoinpitelyn yritys.
Lain mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Kun kyse on yhteisestä rangaistuksesta, sitä mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen.
Käräjäoikeus totesi, että rangaistusta ankaroittavana seikkana oli otettava huomioon, että teot olivat kohdistuneet täysin ulkopuolisiin henkilöihin, jotka eivät provosoimalla tai muutoinkaan myötävaikuttaneet tapahtumiin. Lisäksi toinen uhreista oli lopulta puolustuskyvytön ja tiedoton teon vielä jatkuessa. Teot olivat hyvin vakavia ja moitittavia. A tuomittiin yhteiseen 1 vuoden 10 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen, jonka ohessa 60 päivää yhdyskuntapalvelua. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden syyksilukemista. Kuitenkinkin hovioikeus piti vankeusrangaistusta liian lievänä ja tuomitsi kolmen vuoden vankeusrangaistuksen. Hovioikeuden mukaan asiassa ei ollut ilmennyt, että teoille olisi ollut mitään lieventävää perustetta.
A vaati korkeimmassa oikeudessa, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään rangaistuksen mittaamisen osalta käräjäoikeuden tuomion varaan. Korkein oikeus katsoi, että hovioikeuden tuomitsema 3 vuoden yhteinen vankeusrangaistus on oikeuden mukainen rangaistusseuraamus. Korkein oikeus totesi, että A:n syyksi luetut rikokset olivat niin vakavia ja suurta syyllisyyttä osoittavia, ettei niistä tuomittavan vankeusrangaistuksen pituus mahdollista rangaistuksen tuomitsemista ehdollisena. A:n iälle tai muille asiassa ilmeneville seikoille tässä ei voida antaa rangaistuksen määräämiseen vaikuttavaa merkitystä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa