» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:1991:171 A, joka oli alkoholin vaikutuksen alainen, oli noin 35 metrin etäisyydeltä ampunut kolme laukausta haulikolla poliisi B:tä kohti, joka oli tullut pidättämään A:n häntä koskevan ilmoituksen vuoksi. B oli saanut hauleista vammoja, mutta ei ollut vahingoittunut vakavasti.
Raastuvanoikeuden mukaan A:n oli tullut käsittää, että haulikolla ammuttaessa B:tä kohti seurauksena voi suurella todennäköisyydellä aiheutua B:n kuolema. Lisäksi A:n oli täytynyt ennen viimeisiä laukauksia tietää, että B oli poliisi. Näin ollen A:n katsottiin yrittäneen surmata B tahallaan. Raastuvanoikeus kuitenkin katsoi, että teko kokonaisuutena ajatellen ei ollut erityisen törkeä, joten kyseessä ei ollut murhan yritys. Raastuvanoikeus tuomitsi A:n tapon yrityksestä 4 vuodeksi vankeuteen.
Hovioikeus katsoi, että oli jäänyt näyttämättä, että A olisi tiennyt, että B oli poliisi. Hovioikeus pysytti raastuvanoikeuden tuomion, mutta alensi rangaistusta 3 vuoden 6 kuukauden vankeuteen.
Korkein oikeus pysytti hovioikeuden tuomion sillä perusteella, että hengen menettäminen A:n menettelyn vuoksi oli yleisen elämänkokemuksen mukaan huomattavan suuri. A oli laukaissut haulikon B:tä kohti siitä huolimatta, että A:n oli täytynyt olla tietoinen siitä, että hengen menetys olisi ollut ennalta arvattava seuraus.
Tapauksessa oli kyse niin sanotusta todennäköisyystahallisuudesta, jonka mukaan tekijä on aiheuttanut rikoslain mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on pitänyt seurauksen aiheutumista varsin todennäköisenä. A:n menettely oli ollut niin vaarallista, että todennäköisyys B:n kuolemasta oli ollut epäilemättä varsin todennäköistä. Se, että B ei ollut kuitenkaan kuollut, oli vain sattumaa, jolloin lopputulos olisi voinut olla aivan toinen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa