» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1999:20 käsiteltiin tapon yrityksen ja törkeän pahoinpitelyn välistä rajanvetoa sekä hätävarjelun tunnusmerkistön täyttymistä. Tapauksessa A:n grillikioskilla ”huitaisuksi” tarkoittama veitsenisku oli osunut B:tä reiden yläosaan. Isku oli vahingoittanut mm. A:n virtsarakkoa sekä reisilihasta. Isku oli osunut myös lähelle reidessä kulkevia verisuonia.
Asiaa käsiteltiin ensiasteena Helsingin käräjäoikeudessa, jossa syyttäjä vaati A:lle rangaistusta tapon yrityksestä. Syyttäjän mukaan A oli yrittänyt surmata B:n lyömällä tätä voimakkaasti pitkäteräisellä veitsellä reiteen. Jos veitsi olisi jonkin reiden suurista verisuonista, B olisi voinut kuolla verenvuotoon vain parissa minuutissa. A kiisti syytteen tapon yrityksestä ja vetosi hätävarjeluun. Kertomuksensa mukaan A oli toiminut putatiivisessa hätävarjelutilassa, koska hän oli luullut, että häntä yritetään ryöstää.
Tuomiossaan käräjäoikeus päätyi siihen, että A:n ei näytetty toimineen hätävarjelutilassa. Lisäksi käräjäoikeus katsoi, että A:n oli tullut ymmärtää, että hänen suorittaman puukonlyönnin seurauksena B saattaisi kuolla. Näillä perusteilla käräjäoikeus päätyi siihen, että A on syyllistynyt tapon yritykseen. Käräjäoikeus tuomitsi A:n tapon yrityksestä, teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla sekä huumausainerikoksesta yhteiseen 4 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.
A valitti saamastaan tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomitsemaa rangaistusta, mutta se alensi rangaistusta kahdeksalla kuukaudella 3 vuoteen ja 8 kuukauteen vankeutta.
A valitti tuomiostaan edelleen korkeimpaan oikeuteen, joka myönsi A:lle valitusluvan. Korkein oikeus analysoi ratkaisussaan tapausta edeltävää oikeuskäytäntöä surmaamistarkoituksesta. KKO:n mukaan surmaaminen on tahallista, jos tekijä on tarkoittanut seurauksen syntymistä tai hänen on täytynyt käsittää sen syntyminen tekonsa varmaksi tai varsin todennäköiseksi seuraukseksi. Koska A ei ollut kohdistanut lyöntiään B:n keskivartaloon, asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voida katsoa näytetyn, että A:n tarkoituksena olisi ollut tappaa B tai että hänen olisi tullut ymmärtää, että B olisi voinut kuolla teon seurauksena. Siksi korkeimman oikeuden mukaan A:n tekoa ei voida katsoa tapon yritykseksi. Syyte tapon yrityksestä siis hylättiin ja A tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä, teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla sekä huumausainerikoksesta yhteiseen kolmen vuoden vankeusrangaistukseen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa