» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1985-II-112 oli kyse murhan ja tapon välisestä rajanvedosta. Tapahtumat olivat lähteneet liikkeelle siitä, kun A oli poistettu ravintolasta hänen mielestään tarpeettoman väkivaltaisesti. Sen seurauksena A oli hakenut kotoaan pistoolin ja ampunut lyhyeltä etäisyydeltä ravintolan vahtimestarin K:ta. K ehti paeta jonkin matkaa ja pakenemisen aikana A seurasi hänen perässään surmaamisuhkausta toistaen. K kuoli ripeistä elvytystoimista huolimatta myöhemmin sairaalassa.
Tapausta käsiteltiin ensiasteena Helsingin raastuvanoikeudessa. Raastuvanoikeus katsoi, että koska A oli ampunut K:ta lyhyeltä etäisyydeltä, hänen oli tullut käsittää K:n voivan kuolla ampumisen aiheuttamiin vammoihin. Raastuvanoikeus lisäksi katsoi, että surmaaminen oli tapahtunut vakaasta harkinnasta ja että surmaamista oli huomioiden rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat kokonaisuudessaan pidettävä erityisen törkeänä. Se katsoi kuitenkin A:n olleen alentuneesti syyntakeinen. Raastuvanoikeus tuomitsi A:n täyttä ymmärrystä vailla murhasta sekä ampuma-aseen luvattomasta maahantuonnista, ampuma-aseen luvattomasta hallussapidosta ja laittomasta uhkauksesta yhteiseen 10 vuoden ja 3 kuukauden vankeusrangaistukseen.
Sekä syyttäjä että A valittivat raastuvanoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus ei kuitenkaan muuttanut raastuvanoikeuden antamaa tuomiota.
A valitti hovioikeuden tuomiosta edelleen korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus katsoi, että koska A:n syyksi luettu surmaamisteko oli aloitettu ja saatettu loppuun samassa yhtenäisessä kiihtymystilassa, surmaamisen ei voitu katsoa tapahtuneen A:n vakaasta harkinnasta. Koska surmaa ei korkeimman oikeuden mukaan ollut muutenkaan pidettävä erityisen törkeänä, korkein oikeus muutti hovioikeuden tuomiota ja tuomitsi A:n täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä taposta 8 vuodeksi vankeuteen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa