» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:1993:54 A oli pahoinpidellyt B:tä potkimalla ja lyömällä. Kun B oli yrittänyt paeta, A oli saanut hänet kiinni ja jatkanut pahoinpitelyä, jolloin B puukotti A:ta taskussaan olleella veitsellä rintaan, sillä seurauksella, että A menehtyi. B:lle vaadittiin tuomiota teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla ja taposta.
Kihlakunnanoikeus määräsi B:n mielentilan tutkimukseen, jossa selvitettiin, että B oli vailla täyttä ymmärrystä ja älykkyydeltään lievästi vajaamielisen alarajoilla, minkä lisäksi hän koki suurta turvattomuutta ja heikkoa itsetuntoa. Lisäksi hän oli epävarma, ahdistunut ja avuton. Kihlakunnanoikeus katsoi, että B oli menetellyt suojellakseen itseään oikeudettomalta hyökkäykseltä ja että puukottaminen oli sen tehdäkseen välttämätöntä. Näin ollen kihlakunnanoikeus tuomitsi B:n täyttä ymmärrystä vailla olevana teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla sakkorangaistukseen.
Hovioikeus katsoi, että B oli surmannut A:n tahallaan, sillä hänen oli tullut käsittää, että puukottamisen varsin todennäköinen seuraus oli A:n kuolema. B oli puukottanut A:ta puolustautuakseen oikeudettomalta hyökkäykseltä. Hovioikeus kuitenkin katsoi, että B oli puukottamalla käyttänyt liiallista väkivaltaa torjuakseen potkut ja lyönnit. Hovioikeus tuomitsi B:n täyttä ymmärrystä vailla teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla ja hätävarjelun liioitteluna tehdystä taposta 1 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen sekä suorittamaan vahingonkorvauksia.
Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden tuomion lopputulosta perustaen ratkaisun hovioikeuden perusteluihin.
Hätävarjelussa on kyse siitä, että henkilö puolustautuu häneen kohdistuvaa oikeudetonta hyökkäystä vastaan. Hätävarjeluteon on kuitenkin oltava tarpeellinen, jotta se vaikuttaisi rikosoikeudelliseen vastuuseen. Jos hyökkäys on mahdollista torjua muulla kuin rikoksen täyttävällä teolla, on se riittävä, eikä hyökkäystoimiin ole tarvetta ryhtyä. Tapauksessa B oli ensin yrittänyt juosta pakoon A:ta, mutta kun se ei ollut riittävä toimi hyökkäyksen torjumiseksi, oli hänellä perusteltu syy ryhtyä hätävarjelutekoon. Hätävarjelu ei kuitenkaan saa olla liian voimakas suhteessa oikeudettomaan hyökkäykseen. Potkuilla ja lyönneillä toteutetun hyökkäyksen torjumiseksi hyökkääjän tappaminen puukottamalla on jo suhteellisesti liian voimakas hätävarjelukeino, jolloin kyseeseen tulee korkeimman oikeuden ratkaisun mukaisesti hätävarjelun liioittelu.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa