» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa 1998:83 oli kysymys näytön arvioinnista asiassa, joka koski tapon yritystä. Tapauksessa oli todisteiden valossa ristiriitaista se, miten ja kenen toimesta uhri B:tä oli puukotettu.
Asiaa käsiteltiin ensiasteena Joensuun käräjäoikeudessa. Syyttäjä ja B vaativat A:lle rangaistusta tapon yrityksestä. Syytteen mukaan A oli yrittänyt tappaa B:n lyömällä häntä kaksi kertaa monitoimiveitsellä ylävartalon alueelle. B:n henki säästyi teknisesti vaikealla ja suurella verisuonileikkauksella. Verisuonivamman seurauksena B:lle aiheutui myöhemmin myös aivoverenvuoto. Syytteen ohella A:lle esitettiin myös vahingonkorvausvaatimuksia.
A kiisti sekä syytteen että vahingonkorvausvaatimukset. A:n tarinan mukaan hän ja B olivat olleet istumassa iltaa ja nauttineet alkoholia. Kesken illan A oli huomannut, että B:llä on monitoimiveitsi kädessä. A:n mukaan B oli tullut halaaman häntä ja voimakkaan halauksen yhteydessä veitsi oli tunkeutunut B:n kaulaan aiheuttaen puukotusvamman. Tarinansa perusteella A väitti, ettei hän ole syyllistynyt tapon yritykseen.
Tuomiossaan käräjäoikeus joutui punnitsemaan tapahtumista esitettyjä todisteita. Syytettä tukevina seikkoina huomioitiin mm. A:n vaikeneminen esitutkinnassa sekä A:n soittama hätäkeskuspuhelu. Hätäkeskuspuhelussa A oli todennut, että "Semmonen omituinen ihminen hyökkäs kimppuun ja miun piti tappoo se". Poliisien tultua paikalle A oli kuitenkin jo muuttanut tarinaansa ja kertoi, että B oli tullut hulluksi ja yrittänyt tappaa kaikki. Syytettä kuitenkin tuki myös se, että B:hen oli kohdistunut kaksi puukoniskua; toinen kaulaan ja toinen vatsan alueelle. Käräjäoikeuden mukaan yleiseen elämänkokemukseen perustuen B ei olisi voinut aiheuttaa syntyneitä vammoja itse itselleen. Muu ulkopuolinen kuin A ei ollut voinut aiheuttaa vammoja.
Käräjäoikeus piti syytettä tukevia seikkoja huomattavasti painavampina kuin A:n kertomusta tukevia seikkoja, sillä A:n kertomusta ei voinut pitää uskottavana. Käräjäoikeus katsoi syyttäjän esittämän näytön riittäväksi ja tuomitsi A:n kahden vuoden ehdolliseen vankeusrangaistukseen tapon yrityksestä.
A valitti tuomiosta hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi, että A:n syyllisyyden tueksi esitetyillä seikoilla ei ollut suljettu pois sitä mahdollisuutta, että B:n vammat olisivat syntyneet A:n väittämällä tavalla. Hovioikeus katsoi, että A:ta vastaan esitetty näyttö ei ollut riittävää ja se hylkäsi syytteen ja vapautti A:n tuomitusta rangaistuksesta ja vahingonkorvausvelvollisuudesta.
B valitti hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen ja esitti samalla uutta todistelua illan tapahtumista. B:n uudesta kertomuksesta huolimatta korkein oikeus asettui kuitenkin samalle kannalle kuin hovioikeus siitä, että on jäänyt näyttämättä, että A olisi tahallaan tai huolimattomuudellaan aiheuttanut B:n vammat. Hovioikeuden tuomion lopputulos ei siis muuttunut.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa