» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:1998:2 kysymys oli siitä, voitiinko A tuomita taposta, kun lyhytaikaisen kuristamisen seurauksena B oli kuollut äkillisesti ja yllättävästi.
A oli pitänyt toisella kädellä B:stä kiinni ja toisella kädellä kuristanut häntä niin, että B:n kieliluu oli murtunut ja hän oli kuollut kuristamisen seurauksena. A myönsi ottaneensa B:stä kiinni ja kuristaneensa häntä, mutta kiisti tappaneensa B:n tahallaan. Käräjäoikeus katsoi, että A oli kohdistanut B:tä kohtaan väkivaltaa, joka ei ollut vähäistä, joten A:n oli tullut ymmärtää, että kuristamisen varsin todennäköinen seuraus oli B:n kuolema ja näin ollen A oli tappanut B:n tahallaan. Tahallisuutta ei käräjäoikeuden mukaan poistanut se, että B:n kuolema oli ollut A:lle yllätys ja järkytys, eikä se, että B:n kuolema ei ollut A:n tarkoitus. Käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 21 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla taposta 8 vuodeksi 1 kuukaudeksi vankeuteen.
A valitti hovioikeuteen ja vaati, että tuomio taposta muutetaan ensisijaisesti pahoinpitelyyn ja kuolemantuottamukseen tai toissijaisesti surmaan. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut, eikä näin ollen muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
Korkein oikeus kuuli uudestaan todistajana ollutta oikeuslääkäriä. Hänen mukaansa B:n kuolema johtui äkillisestä sydänpysähdyksestä, joka voi seurata hyvinkin lyhytaikaisesta kuristamisesta. Lyhytaikaisesta kuristamisesta johtuva sydänpysähdys ei ole yleisesti tiedossa, minkä vuoksi korkein oikeus katsoi, että A ei ollut ollut tietoinen siitä, että B:n kuolema olisi hänen kuristamisensa todennäköinen seuraus. Mitkään seikat eivät myöskään osoittaneet, että A olisi tarkoittanut jatkaa tekoaan, kunnes B olisi kuollut. Näin ollen korkein oikeus ei pitänyt A:n tekoa tappona. A oli kuitenkin tehnyt B:lle ruumiillista väkivaltaa ja huolimattomuudellaan aiheuttanut B:n kuoleman. Korkein oikeus piti tekoa törkeänä, sillä vaikka B:n äkillinen ja nopea kuolema oli yllättävä, olisi A:n tullut käsittää, että kuristaminen voi olla hengenvaarallista. Näin ollen korkein oikeus tuomitsi A:n rikoslain 21 luvun 5 §:n 1 momentin ja 9 §:n nojalla pahoinpitelystä sekä törkeästä kuolemantuottamuksesta 2 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen.
Korkein oikeus arvioi tapauksessa A:n tahallisuutta seurauksen ennakoitavuutta arvioimalla. Jos teosta aiheutuva seuraus on hyvinkin todennäköinen ja niin ollen ennakoitavissa, puoltaa se teon tahallisuutta. Mikäli seurauksen todennäköisyys on puolestaan vähäinen, voi vastuu tuottamuksellisesta teosta tulla kyseeseen, mikä luettiin muun muassa tässä tapauksessa A:n syyksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa