» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO:1999:15 oli kysymys oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta keittiökalusteiden kauppaa koskevassa riidassa.
Harjavalta Oy nosti kanteen A:ta ja B:tä vastaan käräjäoikeudessa kertoen, että se oli tehnyt A:n ja B:n kanssa keittiökalusteiden toimittamista ja asennusta koskeneet sopimukset. A ja B olivat maksaneet osan sovitusta hinnasta, mutta olivat kuitenkin toimituksen viivästykseen ja virheisiin vedoten pidättyneet suorittamasta saatavan loppuosaa. A ja B eivät lopulta olleet edes ottaneet vastaan tilaamaansa allastasoa. Harjavalta Oy vaatii A:ta ja B:tä suorittamaan loput kauppahinnasta korkoineen sekä vahingonkorvausta ja yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen. A ja B kiistivät kanteen ja vaativat yhtiöltä joko hinnanalennusta tai vahingonkorvausta vedoten yhtiön viivästykseen. A ja B myös kiistivät tilanneensa kanteessa tarkoitettua allastasoa, ja vaativat täten myös kanteen hylkäämistä.
Käräjäoikeus katsoi asiassa näytetyn, että A ja B olivat tilanneet Harjavalta Oy:ltä yksialtaisen tiskialtaan, ja tuomitsi A:n ja B:n maksamaan Harjavalta Oy:lle yhteisvastuullisesti suorittamattomia kauppahintasaatavia velotusta allastasosta. Yhtiön puolella oli kuitenkin ollut tuottamus näytettyihin viivästyksiin, jotka puolestaan olivat olleet syy-yhteydessä A:n ja B:n vahinkoon. Sen vuoksi käräjäoikeus hyväksyi A:n ja B:n vahingonkorvausvaatimuksista osan menetetystä työajasta, puhelinkuluista ja keittiön käyttöhyödyn menetyksestä. Asianosaisten oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen liittyviä vaatimuksia ei hyväksytty.
Harjavalta Oy valitti hovioikeuteen vaatien, että A ja B velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut. Hovioikeus katsoi, että koska yhtiön kanteessa olleista vaatimuksista suuri osa oli käräjäoikeudessa hyväksytty, tuli A:n ja B:n korvata yhtiön oikeudenkäyntikulut. A:n ja B:n vastavaatimus heidän oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta hylättiin.
A ja B saivat valitusluvan korkeimpaan oikeuteen, jossa kysymys oli asianosaisten oikeudenkäyntikuluista. Korkein oikeus katsoi, että A:lla ja B:llä oli ollut oikeus pidättäytyä kauppahinnan maksamisesta yhtiön puolella olleen virheen ja viivästyksen vuoksi. A:n ja B:n pidättämä määrä kauppahinnasta oli kuitenkin korkeimman oikeuden mukaan ollut selvästi liian suuri verrattuna heidän oikeutettuihin vaatimuksiinsa. A ja B hävisivät riita-asiassa suuremmalta osalta. Koska kuitenkin osa heidän vaatimuksistaan olivat olleet oikeutettuja, ei heidän tullut korvata Harjavalta Oy:n oikeudenkäyntikuluja kokonaisuudessaan. Muutoksenhaussa osapuolet olivat osin voittaneet ja osin hävinneet. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 ja 16 §:n perusteella muutoksenhakukulut tuli näin ollen kuitata. A:n ja B:n korvattavaksi määrättyjä käräjäoikeudessa kertyneitä oikeudenkäyntikuluja täten alennettiin, eikä heidän tullut suorittaa korvausta yhtiön oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa. Korkeimmassa oikeudessa kertyneitä oikeudenkäyntikuluja koskevat vaatimukset hylättiin.
Eri mieltä olevien korkeimman oikeuden jäsenten mukaan painoarvoa olisi tullut ennemmin antaa sille, että A ja B olivat voittaneet merkittävän osan riita-asiassa esitetyistä vaatimuksista, eli heillä oli ollut oikeus pidättyä kauppahinnan maksamisesta. Ratkaisevaa ei täten olisi ollut vaatimusten markkamääräinen häviäminen ja voittaminen. Asianosaisten olisi täten tullut molempien pitää oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa vahinkonaan. Harjavalta Oy:n olisi tullut korvata A:n ja B:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa