» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Asunto Oy A oli vuokrannut omistamastaan kiinteistöstä määräalan B Oy:lle 30 vuodeksi. Vuokraoikeuden vakuudeksi oli vahvistettu kiinnitys 24.4.1998. Vuokraoikeus sekä vuokramiehelle kuuluva rakennus oli myyty julkisella pakkohuutokaupalla 9.11.2006. Ostajat C ja D saivat kauppakirjan todistukseksi vuokraoikeuden ja rakennuksen omistusoikeuden siirrosta. Vuokraoikeutta ja rakennusta koskevat panttikirjat ja haltijavelkakirjat oli luovutettu ostajille. Vuokraoikeus oli merkitty 7.12.2006 kiinnitysrekisterissä siirretyksi C:lle ja D:lle. Asunto Oy A vaati, että sen omistamaan kiinteistöön vahvistettu erityisen oikeuden kirjaus tulee poistaa, ja vuokraoikeuteen ja rakennukseen kohdistuvat panttikirjat kuoletetaan. Vuokraoikeus oli Asunto Oy A:n ja B Oy:n välisin sopimuksin lakannut jo 9.11.2006, joten sitä ei voitu siirtää kenellekään. Lisäksi huutokauppa oli mitätön, sillä Asunto Oy A:lle ei oltu toimitettu huutokauppaa koskevaa valitusoikeutta. Kohde oli myyty C:lle perustettavan yhtiön lukuun, mutta kauppakirja oli annettu C:lle ja D:lle. C ei heti huutokaupan yhteydessä suorittanut huutokaupan ehtojen mukaista kuudennesta kauppahinnasta. C ja D vaativat hakemuksen hylkäämistä ja Asunto Oy A:n velvoittamista korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulut.
Käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen sillä perusteella, että vuokrasopimuksen lakkaaminen Asunto Oy A:n ja B Oy:n välisin sopimuksin ei vaikuttanut pantinhaltijoiden asemaan. Käräjäoikeus ei ottanut kantaa pakkohuutokaupan mitättömyyttä koskeviin väitteisiin muutoin kuin toteamalla, että pakohuutokauppa oli lainvoimainen. C:n ja D:n hakemus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylättiin, sillä ei oltu esitetty mitään erityistä syytä, jonka perusteella Asunto Oy A voitaisiin määrätä korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa. Hovioikeus pysytti käräjäoikeuden ratkaisun. Oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen osalta hovioikeus velvoitti Asunto Oy A:n korvaamaan C:n ja D:n yhteiset oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa, sillä A hävisi valituksensa kaikilta osin.
Asunto Oy A:lle myönnettiin valituslupa oikeudenkäyntikulujen osalta. Asiassa käräjäoikeus on perustellut ratkaisunsa asianmukaisesti ja todennut Asunto Oy A:n vaatimukselleen esittämät perusteet pääosin asiaan vaikuttamattomiksi. Hovioikeudelle Asunto Oy A esitti olennaisesti samat perusteet. Hovioikeus ei miltään osin muuttanut käräjäoikeuden ratkaisua, eli Asunto Oy A hävisi muutoksenhaun kokonaan. Korkein oikeus katsoo, että muutoksen hakeminen on ollut aiheetonta, joten on ollut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 2 §:ssä tarkoitettu erityinen syy velvoittaa Asunto Oy A korvaamaan C:n ja D:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa. Asunto Oy A häviää valituksensa korkeimmassa oikeudessa. Tämän vuoksi se on oikeudenkäymiskaaren nojalla velvollinen korvaamaan C:n ja D:n vaatimat kohtuullisena pidettävät vastauskulut. Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa