» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kysymys siitä, maksetaanko rikosasian vastaajan puolustajalle palkkio ja korvaus valtion varoista kokonaan vaiko vastaajan omavastuuosuudella vähennettynä. A oli valittanut käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeudelle, joka oli määrännyt hänelle puolustajaksi asianajaja B:n. Oikeusaputoimiston tekemän selvityksen mukaan A:lla oli oikeus oikeusapuun 20 prosentin omavastuuosuudella. Turun hovioikeus oli pääasian ratkaistessaan määrännyt B:n palkkioksi 1785,18 euroa, josta valtio maksoi 1428,15 euroa ja A omavastuunaan 357,04 euroa. Valtion varoista suoritettu määrä jätettiin A:n taloudelliset olot huomioon ottaen valtion vahingoksi.
A ja B olivat yhdessä valittaneet Korkeimmalle oikeudelle (KKO) ja vaatineet, että B:lle määrätään maksettavaksi valtion varoista A:n puolustamisesta hovioikeudessa hovioikeuden jo määräämän palkkion lisäksi 357,04 euroa ja että A vapautetaan velvollisuudesta suorittaa kyseinen määrä B:lle.
KKO:ssa sovellettavina säännöksinä olivat ensisijaisesti oikeusapulain 17 § 1 momentti ja laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa (ROL) 2 luvun 10 §:n 1 momentti. ROL 2 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan puolustajalle maksetaan valtion varoista palkkio ja korvaus noudattaen soveltuvin osin, mitä oikeusapulain 17 ja 18 §:ssä säädetään avustajan ja todistajan palkkioista ja korvauksista. Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä ja ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Palkkio ja kulukorvaus suoritetaan valtion varoista lain 20 §:n mukaisella omavastuuosuudella vähennettynä.
KKO totesi, että huolimatta ROL 2 luvun 10 §:n 1 momentin viittauksesta, tarkoituksena ei ole ollut, että myös palkkio ja korvaus puolustajalle maksettaisiin oikeusapulain 17 §:n mukaisesti. KKO viittasi tässä oikeusapulain esitöihin, joissa oli lausuttu, että omavastuuosuutta koskevan valtion vastuun poistuessa julkista oikeusapua pyritään rikosasioissa vastaisuudessa hakemaan mahdollisuuksien mukaan julkisen puolustuksen kautta, koska siinä avustajalle maksetaan palkkio valtion varoista eikä avustajalla ole silloin luottotappioriskiä omavastuuosuudenkaan osalta.
KKO katsoi, että asian arvioinnin yhteydessä tuli ottaa huomioon myös ROL 2 luvun 2 §:n 3 momentti, jonka mukaan epäillylle on määrättävä puolustaja eräissä tapauksissa viran puolesta. Kun tällaisessa tilanteessa on kysymys tuomioistuimen määräysvaltaan kuuluvasta asiasta, on puolustajaksi määrätyn osalta perusteltua, että hän saa aina korvauksen ja palkkion valtion varoista ilman riskiä siitä, että määrätty summa jäisi joiltakin osin maksamatta.
B oli täten KKO:n mukaan oikeutettu saamaan koko hovioikeuden tuomitseman määrän ja korvauksen valtion varoista. A:n korvausvelvollisuus määräytyi puolestaan ROL 2 luvun 11 §:n nojalla, jonka mukaan rikoksesta epäilty on velvoitettava korvaamaan valtiolle sen varoista 10 §:n nojalla maksetut korvaukset, jos tuomioistuin toteaa hänen syyllistyneen rikokseen, jonka esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten hänelle on määrätty puolustaja. Jos epäilty täyttää oikeusapulaissa tarkoitetut oikeusavun saamisen taloudelliset edellytykset, korvaus ei saa olla suurempi kuin oikeusapulain mukainen korvaus olisi. A täten vapautettiin velvollisuudesta korvata B:lle 357,04 euroa ja hänet velvoitettiin maksamaan kyseinen summa valtiolle omavastuuosuutenaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa