» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse tilanteesta, jossa yhtiöltä A oli avustavan ulosottomiehen toimesta ulosmitattu suhteellisen merkittävä määrä varoja. Ennen ulosmittausta kihlakunnanvouti oli tiedustellut A:n suurimman ulosottovelkojan, pankki B:n näkemystä ulosmittauksen toimittamiseen. B oli todennut ulosmittauksen olevan oikea ratkaisu kyseessä olleissa olosuhteissa. A vaati ulosmittauksen kumoamista käräjäoikeudessa ja sen lisäksi myöskin sitä, että B velvoitettaisiin korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Pankki ei antanut lausumaa käräjäoikeudessa ulosmittauksen kumoamista koskeneen pääasian osalta.
Käräjäoikeus päätyi kumoamaan ulosmittauksen, muttei velvoittanut B:tä kustantamaan A:n oikeudenkäyntikustannuksia, sillä B ei ollut käräjäoikeuden mukaan vaikuttanut ulosmittausmenettelyyn eikä myöskään antanut lausumaa pääasian osalta käräjäoikeudessa. Tapauksen myöhempi arviointi perustuikin siihen, olisiko B tullut velvoittaa korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja niin sanotusti asian hävinneen osapuolen roolissa sanotuissa olosuhteissa.
Ulosottolain 10 luvun 18 §:n mukaan valituksen käsitellyt tuomioistuin voi velvoittaa sen, jolle tuomioistuimen päätös on vastainen, korvaamaan muutoksen hakemisesta aiheutuneet kulut noudattaen soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännöksiä. Edelleen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, on velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut, jollei muuta ole säädetty.
Myös hovioikeus otti asian käsittelyssä huomioon, ettei B ollut antanut lausumaa pääasian osalta. Hovioikeus kuitenkin nosti esiin sen, että kihlakunnanvouti oli ilmaissut, ettei ulosmittausta olisi toimitettu, jos B ei olisi ottanut sen toimittamiseen kantaa. Kun B oli kuitenkin ottanut ulosmittauksen toimittamiseen kantaa toteamalla sen oikeaksi ratkaisuksi tapauksessa, hovioikeus katsoi sen vaikuttaneen ulosottomenettelyyn sillä tavoin, että sen oli katsottava hävinneen muutoksenhaun käräjäoikeudessa edellä mainittujen säännösten mukaisesti. Tämän seurauksena hovioikeus velvoitti B:n korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkoineen sekä käräjä- että hovioikeuskäsittelyn osalta.
Korkeimman oikeuden mukaan kysymystä vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on harkittava tapauskohtaisesti, kun kyseessä on tilanne, jossa osapuoli, jolta korvauksia vaaditaan ei ole käyttänyt asiassa puhevaltaa. Puhevallan käyttämisen lisäksi korkein oikeus katsoi ratkaiseviksi arvioinnin kohteiksi sen, oliko B voinut vaikuttaa ulosmittauksen täytäntöönpanopäätökseen ja toisaalta sen, oliko A:lle aiheutunut oikeudenkäyntikuluja B:n toimien johdosta.
Korkein oikeus katsoi, että ulosmittaus olisi pantu täytäntöön huolimatta siitä, olisiko B esimerkiksi peruuttanut ulosottohakemuksensa kokonaan, sillä A:lla oli B:n lisäksi muitakin velkojia. Näin ollen B ei ollut voinut korkeimman oikeuden mukaan vaikuttaa ulosmittauksen täytäntöönpanon lopputulokseen. Kun B ei ollut myöskään käyttänyt puhevaltaa pääasian osalta eikä muutenkaan aiheuttanut A:lle oikeudenkäyntikuluja, korkein oikeus katsoi, ettei B:tä voitu velvoittaa korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja tapauksessa. Sen sijaan, kun B oli voittanut muutoksenhaun korkeimmassa oikeudessa, korkein oikeus velvoitti A:n korvaamaan sen oikeudenkäyntikut sekä hovioikeudessa että korkeimmassa oikeudessa. Näin ollen korkein oikeus muutti hovioikeuden päätöstä edellä kerrotulla tavalla.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa