» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tässä Korkeimman oikeuden ratkaisemassa tapauksessa on kyse siitä, onko toisessa valtiossa annetun velkomustuomion täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen asia, jossa sovinto on sallittu, ja siitä, miten kysymys oikeudenkäyntikuluista oli ratkaistava.
Riita-asioita on kahdenlaisia; dispositiivisia eli sellaisia, joissa sovinto on sallittu, ja indispositiivisia eli sellaisia, joissa se ei ole. Suurin osa riita-asioista on dispositiivisia, sillä siviilioikeudessa yleisesti vallitsee sopimusvapaus. Indispositiiviset asiat vaativat yleensä viranomaisen myötävaikutusta, ja/tai koskevat kolmannen tahon etua, ja näistä syistä on säädetty, etteivät osapuolet voi niistä sopia vapaasti.
Handelskrankenkasse Bremen (jäljempänä HKK) vaati Helsingin käräjäoikeudelta Saksan liittotasavallassa annetun velkomustuomion julistamista täytäntöönpanokelpoiseksi A:ta vastaan, sekä A:n velvoittamista korvaamaan HKK:n oikeudenkäyntikulut. Käräjäoikeus julisti tuomion Brysselin sopimuksen perusteella täytäntöönpanokelpoiseksi, mutta ei velvoittanut A:ta maksamaan oikeudenkäyntikuluja, sillä HKK ei ollut esittänyt tälle oikeudenkäymiskaaressa tarkoitettuja erityisiä syitä.
HKK valitti hovioikeuteen oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa osalta, mutta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.
HKK:lle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset oikeudenkäyntikulujen osalta ja velvoitti A:n suorittamaan HKK:lle korvausta. Korkein oikeus katsoi, että Tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden täytäntöönpanoa yksityisoikeuden alalla koskevan yleissopimuksen, eli Brysselin sopimuksen mukaisesti velkomustuomio oli julistettu täytäntöönpanokelposeksi, mutta että kyseinen sopimus ei ota kantaa oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen.
Oikeus näki, että asia voitiin katsoa dispositiiviseksi riita-asiaksi, jossa ”häviäjä” voidaan velvoittaa maksamaan ”voittajan” oikeudenkäyntikulut. HKK ei kuitenkaan esittänyt laskua tai muita todisteita pyytämälleen summalle, joten Korkein oikeus kohtuullisti A:n maksettavaksi tullutta summaa. Yksikään Korkeimman oikeuden jäsen ei ollut ratkaistusta asiasta eri mieltä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa