» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Korkeimman oikeuden tapauksessa 2011:55 oli kysymys hovioikeuden tuomion täydentämisestä oikeudenkäyntikuluvastuuta koskevan ratkaisun osalta.
Hovioikeus oli 27.11.2009 antanut tuomion valitusasiassa, joka koski käräjäoikeuden tuomiota, jolla B oli tuomittu rangaistukseen ja suorittamaan vahingonkorvausta ja lisäksi oikeudenkäyntikulujen korvausta asianomistaja A:lle. Hovioikeus oli korottanut A:lle maksettaviksi tuomittuja vahingonkorvauksia pysyttäen muuten käräjäoikeuden tuomion. A pyysi myöhemmin hovioikeudesta hovioikeuden tuomion täydentämistä sillä perusteella, että tuomiossa oli jäänyt lausumatta hänen B:hen kohdistamastaan oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimuksesta. Hovioikeus hylkäsi täydentämistä koskevan pyynnön. Hovioikeus katsoi, että A ei ollut hovioikeudessa kohdistanut B:hen oikeudenkäyntikuluvaatimusta eikä täten tuomiossa ollut jäänyt lausumatta yksityisoikeudellisesta vaatimuksesta, josta olisi tullut lausua tuomion yhteydessä.
Korkeimman oikeuden mukaan tuomioistuin voi oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 10 §:n 1 momentin nojalla täydentää tuomiota, jos siinä on jäänyt lausumatta yksityisoikeudellisesta vaatimuksesta, josta olisi tullut lausua tuomion yhteydessä. Korkeimman oikeuden mukaisesti hovioikeuden olisi pitänyt lausua A:n vastauksessaan esittämästä vaatimuksesta. Jos tätä vaatimusta on pidetty epäselvänä, olisi sitä tullut tarpeellisilta osin täsmennyttää. Vaatimus ei ole Korkeimman oikeuden mielestä voinut myöskään B:lle odottamaton. A on siten kohdistanut B:hen oikeudenkäyntikuluvaatimuksen, josta hovioikeuden täydennettäväksi pyydetyssä tuomiossa ei ole annettu ratkaisua. Hovioikeuden ei siten olisi tullut mainitsemillaan perusteilla jättää tuomiota täydentämättä.
Korkein oikeus kumoaa hovioikeuden päätöksen ja asia palautetaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa