» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa KKO:2006:77oli käräjäoikeudessa kuultu todistajana syyttäjän nimeämänä poliisimies X:ää, joka oli vaatinut käräjäoikeuteen todistamaan saapumisen johdosta valtiolta osapäivärahaa 13 euroa. Käräjäoikeus ei ollut katsonut asiassa olevan perusteita osapäivärahan maksamiselle, ja täten se hylkäsi X:n vaatimuksen. X valitti ratkaisusta hovioikeuteen, ja vaati lisäksi, että valtion tulisi korvata hänen oikeudenkäyntikulunsa, jotka olivat aiheutuneet hovioikeuteen valittamisesta. Hovioikeus hyväksyi X:n osapäivärahaa koskevan vaatimuksen, mutta ei katsonut asiassa olevan perusteita määrätä valtiota korvaamaan X:n oikeudenkäyntikuluja, sillä vaikka lain mukaan oikeudenkäynnissä hävinnyt on velvollinen korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikulut, ei valtion voinut katsoa olevan asiassa todistaneen X:n vastapuoli siitäkään huolimatta, että käräjäoikeudessa ratkaisun tehnyt tuomari oli valtion virkamies, ja todistajanpalkkio maksetaan valtion varoista.
Todistajana käräjäoikeudessa toiminut X valitti hovioikeuden ratkaisusta korkeimpaan oikeuteen, ja sai valitusluvan. Lain mukaan todistajalla on oikeus saada kohtuullinen korvaus todistamaan saapumisesta, joka määräytyy siis matkakulujen ja muiden taloudellisten menetysten perusteella. Laissa ei kuitenkaan ollut säännöstä todistajan oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta, vaikka laki salli todistajanpalkkiota koskevasta päätöksestä valittamisen. Myöskään, vaikka lain mukaan todistamisesta maksettava korvaus maksetaan valtion varoista, ei tämä tarkoita, että todistajan ja valtion välille syntyisi oikeudenkäynnin asianosaisten välisen suhteen kaltainen suhde.
Todistaminen on kansalaisvelvollisuus, ja siksi siitä kuuluu maksaa myös kohtuullinen korvaus. Korvauksen määräämisessä voi kuitenkin sattua virheitä, ja siksi tuomioistuimen korvausta koskevasta päätöksestä tulee voida valittaa. Tämän takia oikeudenkäyntikulujen korvaamattomuus ei korkeimman oikeuden mukaan ole tarkoituksenmukainen lähtökohta. Tällaisessa todistamisesta maksettavia korvauksia koskevassa asiassa valtion ja todistajan välisen suhteen voidaan korkeimman oikeuden mukaan katsoa muistuttavan riita-asian muutoksenhaun asianosaisten välistä suhdetta. Näiden perusteluiden johdosta korkein oikeus katsoi, että koska todistaja X oli saanut vaatimuksensa osapäivärahaa koskien läpi hovioikeudessa, olisi hänen tullut saada myös oikeudenkäyntikulunsa korvattaviksi. Korkein oikeus määräsi täten valtion korvaamaan X:lle hänelle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut asian käsittelystä hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa.
Korkeimman oikeuden yksi jäsen oli eri mieltä ratkaisun perusteluista, ei varsinaisesta lopputuloksesta. Hän katsoi, että todistajan oikeudenkäyntikulujen korvaamisessa oli kyse todistamispalkkiota koskevan päätöksen muutoksenhausta, jolloin oikeudenkäyntikulut ovat palkkiota koskevaan päätökseen nähden liitännäisiä kuluja, joista vastaa myös todistamispalkkion maksamisesta vastaava valtio. Tämän vuoksi korkeimman oikeuden jäsenen mielestä oikeudenkäyntikuluja tulisi tällaisissa tapauksissa arvioida yleisten muutoksenhakua koskevien periaatteiden mukaisesti.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa