» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Ratkaisussa KKO:2014:40 oli kyse oikeudenkäyntikuluista muutoksenhaussa. A vaati käräjäoikeudessa, että B velvoitetaan suorittamaan A:lle irtaimen kaupan hinnanalennusta ja tämän lisäksi korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen ja hovioikeus ei myöntänyt jatkokäsittelylupaa asiassa. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden ratkaisun ja myönsi jatkokäsittelyluvan. Asia palautettiin hovioikeuteen A:n valituksen käsittelemistä varten.
Asian palauttamisen jälkeen A vaati muun muassa, että B:n tulee velvoittaa korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa Korkeimman oikeuden käsittelyn osalta. B vaati, ettei oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevaa vaatimusta tutkita siltä osin kuin se koskee korkeimmassa oikeudessa syntyneitä kuluja, sillä A ei ollut esittänyt vaatimusta ennen kuin asian käsittely Korkeimmassa oikeudessa oli päättynyt. Hovioikeus jätti A:n vaatimuksen tutkimatta, sillä vaatimus Korkeimmassa oikeudessa aiheutuneista kuluista oli jätetty ensimmäisen kerran hovioikeuden pääkäsittelyssä, eli sen jälkeen, kun Korkeimman oikeuden käsittely oli jo päättynyt.
A:lle myönnettiin valituslupa. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, olisiko vaatimus tullut tutkia. Asiassa sovellettavat säännökset ovat oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 14 §:n 1 momentti, jonka mukaan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus on tehtävä ennen käsittelyn päättymistä, saman pykälän 2 momentti, jonka mukaan ratkaisu oikeudenkäyntikuluista on annettava samalla kun tuomioistuin ratkaisee asian, sekä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 16 §:n 2 momentti, jonka mukaan kysymys kuluista ylemmässä tuomioistuimessa on tutkittava alemmassa oikeudessa palautetun asian yhteydessä.
Asian ollessa käsittelyssä Korkeimmassa oikeudessa, B on esittänyt oikeudenkäyntikuluja koskevan vaatimuksen. Päätöslauselmassaan Korkein oikeus on ohjannut hovioikeutta asian ratkaisemisen yhteydessä lausumaan myös tästä vaatimuksesta. A ei kuitenkaan vaatinut Korkeimmassa oikeudessa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan ja on näin ollen menettänyt puhevaltansa näiden kulujen osalta. A ei ole voinut esittää Korkeimman oikeuden kuluja koskevaa vaatimusta enää asian palauttamisen jälkeen hovioikeudessa käsiteltäessä. Hävitessään muutoksenhakuhakemuksensa, A on velvollinen korvaamaan B:n määrältään riidattomat oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa. Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa