» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A:ta oli syytetty ympäristön turmelemisesta. Syyttäjä vaati, että A velvoitetaan palauttamaan saamansa taloudellinen hyöty, jonka rikos on antanut, sekä että A tuomittaisiin liiketoimintakieltoon. Sekä käräjä- että hovioikeus hylkäsivät molemmat syytekohdat. A oli siis toiminut X Oy:n hallituksen varsinaisena jäsenenä ja täten syyttäjän mukaan vastuussa ympäristön turmelemisesta, maaperän roskastamisesta sekä maaperän laadun huonontamisesta.
Syyttäjän mukaan A:n toiminta on katsottava sellaiseksi, että A on pitänyt luontoa omana kaatopaikkanaan ja että tällainen toiminta vaatisi ympäristöoikeudellisten lakien mukaan ympäristölupaa. Syyttäjä katsoi, että A oli laiminlyönyt velvollisuutensa hakea ympäristölupaa ja, että A:n toiminta oli omiaan aiheuttamaan ympäristön pilaantumista. Käräjäoikeus hylkäsi A:n syytteet lähes kokonaan ja määräsi vain 100 päiväsakkoa. Hovioikeus hylkäsi myös syytteitä ja pienensi päiväsakkojen määrän 40:een.
A valitti tämän jälkeen korkeimpaan oikeuteen ja vaati, että valtio korvaisi hänen oikeudenkäyntikulunsa. A vaati, että valtio korvaa hänen kulunsa käräjäoikeudessa 29 000 eurolla, hovioikeudessa 3000 eurolla ja kko:ssa 744 eurolla. A vetosi perusteluissaan siihen, että oikeusprosessi on kestänyt useita päiviä ja lopulta syytteet ovat hylätty. Tapauksessa oikeuskysymykseksi muodostuikin se, että onko valtiolla erityinen syy korvata A:n oikeudenkäyntikulut käräjä- ja hovioikeudessa.
ROL:n (laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa) mukaan valtio on vastaajan vaatimuksesta velvollinen maksamaan vastaajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, mikäli syyttäjän syyte hylätään. Jos asiassa on useita syytteitä, joista vain osa hylätään, tällöin valtio ei ole velvollinen korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikuluja.
KKO mainitsee perusteluissaan vastaavaan korvausasiaan liittyvät tapaukset KKO:2001:85, KKO:2007:9. KKO toteaa, että vaikka A:n tapauksessa kaikista syytteistä ei luovuttu, oli pääsyytteestä luovuttu. Lisäksi A, vastaaja, oli tuomittu huomattavasti vähäisemmästä rikoksesta kuin hänen alkuperäinen pääsyytteensä oli. Tämän vuoksi KKO katsoikin, että tällä perusteella on syntynyt valtiolle erityinen syy korvata vastaajan oikeudenkäyntikuluja.
KKO määrää valtion korvaamaan vastaajan, A:n, oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa 29 000 euroa ja hovioikeudessa 3000 euroa. KKO ei velvoita valtiota korvaamaan vastaajan korkeimmassa oikeudessa muodostuneita oikeudenkäyntikuluja, sillä koska A voitti muutoksenhaun korkeimmassa oikeudessa, joten valtion tulee automaattisesti korvata siihen kohdistuvat oikeudenkäyntikulut.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa