» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
B:n koira oli purrut A:ta koirien luonnetestin järjestämisen yhteydessä. A vaati korvauksia sairaanhoitokuluista, matkakustannuksista sekä siitä, että oli vamman vuoksi joutunut palkkaamaan hoitajan hoitamaan äitiään, jonka omaishoitaja A oli. Lisäksi A vaati korvauksia kivusta, särystä ja kosmeettisesta haitasta.
Käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Ratkaisijan teki käräjäviskaali. Hovioikeus katsoi, ettei käräjäviskaalilla ollut toimivaltaa ratkaista asiaa, ja palautti asian käräjäoikeuteen. Käräjäoikeudessa laamanni tuomitsi B:n maksamaan A:lle korvauksia yhteensä noin 4 000 markkaa. A:n korvausvaatimukset olivat yhteensä yli 16 000 markkaa, ja käräjäoikeus katsoi, että koska A:n vaatimukset oli hyväksytty vain osittain, ei B ollut velvollinen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikuluja.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Korkein oikeus katsoi, että keskeisenä kysymyksenä asiassa oli kysymys korvausvelvollisuuden perusteen olemassaolosta. Koska B:n oli todettu olevan korvausvelvollinen joltain osin, oli B:n myös korvattava A:n oikeudenkäyntikuluja joltain osin. Korkein oikeus katsoi kohtuulliseksi, että B velvoitettiin korvaamaan kolmasosa A:n oikeudenkäyntikuluista.
Ratkaisusta voidaan todeta, että korvausvelvollisuuden määrittäminen oikeudenkäyntikulujen osalta ei ole yksiselitteistä. Lain mukaan silloin, jos osa vaatimuksista ratkaistaan toisen ja osa toisen osapuolen hyväksi, molemmat saavat pitää kulunsa vahinkonaan, elleivät muut syyt vaikuta asiaan. Pelkästään euromääräisten vaatimusten toteutuminen tai toteutumatta jättäminen ei ratkaise oikeudenkäyntikulujen korvaamisen perustetta.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa