» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa A oli kuljettanut henkilöautoa humalassa. Syyttäjän mukaan A:n veren alkoholipitoisuus oli ollut 2,05 promillea ja hänen ajonsa oli omiaan vaarantamaan muiden turvallisuutta. Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta törkeästä rattijuopumuksesta. Oikeudellisena kysymyksenä oli A:n oikeudenkäyntikulujen korvaaminen, sillä rattijuopumusasian eteneminen korkeimpaan oikeuteen johti syyttäjän häviöön. Oikeudenkäymiskaaren mukaan vastaajalla on tällöin mahdollisuus saada korvausta oikeudenkäyntikuluista.
Tapauksessa kihlakunnaoikeus hylkäsi syyttäjän syytteen ja katsoi, että A:n syyllistymistä törkeään rattijuopumukseen ei voitu näyttää riittävästi. Toinen syyttäjä valitti hovioikeuteen. Hovioikeus totesi tämän syyttäjän osalta, että tämä syyttäjä ei ollut toiminut asiassa virallisena syyttäjänä. Hovioikeus jätti valituksen tutkimatta, sillä tällä syyttäjällä ei ollut oikeutta hakea muutosta kihlakunnaoikeuden päätökseen.
Sama syyttäjä valitti korkeimpaan oikeuteen ja vaati asian palauttamista hovioikeuteen. A vastasi valitukseen ja vaati hänen oikeudenkäyntikulujen korvaamista. KKO totesi, että tätä syyttäjää ei oltu asianmukaisesti määrätty hoitamaan alkuperäisen syyttäjän virkaan ja siksi tämä syyttäjä ei voinut käyttää puhevaltaa rattijuopumusjutussa.
KKO päätyi siihen, että A oli oikeutettu korvaukseen oikeudenkäyntikuluistaan KKO:ssa. KKO ei muuttanut hovioikeuden tuomiota ja määräsi valtion korvaamaan vastaajan, A:n, oikeudenkäyntikulut 1 100 markkaa 16 %:n korkoineen.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa