» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A oli ollut kiinteistöpäällikkö yrityksessä. Syyttäjä oli nostanut A:ta vastaan syytteen työturvallisuusrikoksesta, jonka käräjäoikeus hylkäsi. Käräjäoikeus tuomitsi valtion korvaamaan A:lle oikeudenkäyntikuluja oikeusavun palkkioperusteiden mukaisesti. A:n oikeudenkäyntikulut olivat todellisuudessa tätä suuremmat, koska hän oli käyttänyt itse hankkimaansa asianajajaa, eikä valtion määräämää oikeudenkäyntiavustajaa. A vaati hovioikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa valtiolta täyttä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan syytteen mentyä nurin. Korkeimmassa oikeudessa kysymys oli siis siitä, miten oikeudenkäyntikulujen määrää arvioidaan syytetyn voittaessa oikeudenkäynnin rikosasiassa.
Laki oikeudenkäynnistä rikosasiassa säädetään, että valtion on syytetyn vaatimuksesta korvaamaan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut syytetylle, mikäli syyte hylätään. Oikeusapulain mukaan maksettavat kohtuulliset korvaukset ovat usein huomattavasti pienemmät kuin tosiasiassa syytetylle syntyneet oikeudenkäyntikulut. Tarkoituksena on ollut, että syytetty saa täyden korvauksen oikeudenkäyntikuluistaan, mikäli häntä vastaan nostetut syytteet hylätään. Syytteet hylättäessä tulisi syytetyn päätyä samaan taloudelliseen asemaan kuin ennen syytteen nostamista. Korvattavaksi korkeimman oikeuden arvion mukaan tulevat kaikki oikeudenkäyntikulut, jotka ovat syytetyn kannalta tarpeellisia. Siten tarpeettomat toimet jäävät valtion korvausvastuun ulkopuolelle. Korkeimman oikeuden mukaan oikeusapulain korvausperusteita sovellettaessa syytetty, joka ei saa oikeusapua oikeusapulain mukaan, voisi joutua huonompaan asemaan kuin syytetty, jota avustetaan oikeusavustajan toimesta. A:n asianajajan pyytämä korvaus oli ollut kohtuullinen asiaan nähden. Valtio tuomittiin korvaamaan A:lle oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa