» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kysymys oikeudenkäyntikulujen korvattavuudesta lasten elatusta koskevassa asiassa. Elatuksen maksaja A vaati lapsen edustajana toiminutta huoltaja B:tä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut. Lapsen huoltaja B vaati vaatimuksen hylkäämistä. Käräjäoikeus hyväksi oikeudenkäyntikulukorvausvaatimuksen kanteen osaksi, mutta ei tuomiossaan tuominnut AA:n oikeudenkäyntikulujen korvauksia B:n maksettaviksi. A valitti hovioikeuteen ja toisti oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.
Hovioikeus totesi, että A:n vaatimukset oli osaksi hyväksytty käräjäoikeudessa. Hovioikeus tuomitsi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n nojalla B:n suorittamaan A:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista korkoineen. B:lle myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen, ja hän vaati että hänet vapautetaan korvausvelvollisuudesta.
Korkein oikeus totesi aluksi, että oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännösten mukaan vastuu vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on pääsääntöisesti vain asianosaisella. Vastuu voi syntyä muille kuin asianosaiselle kyseisen luvun 6 §:ssä säädetyin edellytyksin. Tämän luvun mukaisia edellytyksiä ei korkeimman oikeuden mukaan ollut tapauksessa käsillä. Kysymys johon huomio tuli siis kiinnittää, oli korkeimman oikeuden mukaan se, kuka on asianosainen kyseisessä tapauksessa. Onko asianomistajana lapsen huoltaja vai lapsi itse?
Korkein oikeus totesi että lapsen elatuksesta annetun lain mukaan lapsen oikeus elatukseen on lapselle itselleen kuuluva taloudellinen etuus, joka oikeudenkäynnissä toteutetaan lapsen nimissä. Asianosaisina lapsen elatusapua koskevassa asiassa ovat siis lapsi ja se jolta elatusapua vaaditaan. Korkein oikeus huomautti vielä että lain 5 §:n 1 momentin mukaan elatusapua koskevissa asioissa alaikäistä lasta edustaa hänen huoltajansa tai uskottu mies.
Korkein oikeus myönsi, että on myös näkökohtia jotka puoltaisivat sitä, että huoltaja olisi vastuussa vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäynnissä huoltaja toimi tosiasiassa lapsen puolesta ja elatusavulla on taloudellista merkitystä myös huoltajalle. On myös hyvä huomata, että lapsilla ei tavallisesti ole riittäviä varoja vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen. Korkein oikeus katsoi kuitenkin, että tällaisille näkökohdille ei voi antaa ratkaisevaa roolia koska niille ei löydy tukea laista. Korkein oikeus vapautti B:n maksamasta korvausta A:n oikeudenkäyntikuluista.
Erimielinen korkeimman oikeuden jäsen myönsi enemmistön tavoin, että asiassa tulevat sovellettavaksi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun säännökset joiden mukaan vastuussa vastapuolen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on pääsääntöisesti vain asianosainen. Luvun 6 §:n mukaan myös asianosaisen edustaja, asiamies tai avustaja ja 12 §:n mukaan väliin tulija voidaan mainituissa lainkohdissa todetuin edellytyksin velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut.
Erimielinen korkeimman oikeuden jäsen väitti, että tosiasiallisia riitapuolia lapsen elatusta koskevassa asiassa ovat usein lapsen vanhemmat, minkä vuoksi oikeudenkäyntikulujen korvaamisvelvollisuuden tulisi kohdistua huoltajaan eikä lapseen. Kyseinen jäsen huomautti lisäksi, että lapsella useinkaan ei ole varoja oikeudenkäyntikulujen maksamiseen ja on elatusvelvollisen kannalta väärin jos hän voittaessaan jää vaille korvausta. Lapsen edustajana elatusavustusta koskevassa asiassa toimineen huoltajan vastuu lapsen oikeudenkäyntikuluista saattaisi huoltajat tältä osin tasapuolisempaan asemaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa