» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa oli kyse oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden jakautumisesta asianosaisten välillä työsopimuksen päättämistä koskevassa asiassa. Tapauksessa X Oy purki A:n toistaiseksi voimassa olleen työsopimuksen. A vaati X Oy:ltä korvaukseksi perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä 18 kuukauden palkkaa vastaavat 261 558 markkaa, ja irtisanomisajan palkkaa yhdeltä kuukaudelta vastaavat 18 283 markkaa. A:n mielestä yhtiöllä ei ollut laillista perustetta purkaa hänen työsopimustaan, tai edes irtisanoa sitä. Lisäksi A vaati yhtiötä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.
Käräjäoikeus hylkäsi kanteen ja velvoitti A:n maksamaan X Oy:lle 24 290 markkaa korkoineen oikeudenkäyntikuluja. Käräjäoikeus katsoi, että yhtiöllä oli oikeus A:n työsopimuksen purkamiseen. Hovioikeus muutti käräjäoikeuden ratkaisua ja velvoitti X Oy:n maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkana 10 000 markkaa korkoineen. Lisäksi yhtiö velvoitettiin maksamaan 40 069 markkaa korkoineen A:n oikeudenkäyntikuluista, ja A vapautettiin yhtiön oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Hovioikeus katsoi, ettei yhtiöllä ollut oikeutta purkaa A:n työsopimusta, mutta irtisanomiseen sillä oli oikeus erittäin painavan syyn perusteella.
Korkeimmassa oikeudessa asiassa oli kyse ainoastaan oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Korkein oikeus muutti hovioikeuden ratkaisua oikeudenkäyntikulujen osalta ja vapautti X Oy:n niiden maksuvelvollisuudesta. Molemmat osapuolet saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Korkein oikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa, että pääsääntöisesti jos samassa asiassa esitetään useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, osapuolet saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Vastaavasti sovelletaan myös silloin, kun osapuolen vaatimus hyväksytään ainoastaan osaksi.
Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus käräjäoikeuden osalta määräytyi hovioikeuden lopputuloksen perusteella. Tapauksessa korvausvaatimus perusteettomasta työsopimuksen päättämisestä hylättiin, mutta irtisanomisajan palkkaa koskevasta vaatimuksesta hyväksyttiin 10 000 markkaa. Yhtiö voitti myös korvauksen määrän osalta, mutta hävityn ja voitetun määrän suhde ei ratkaissut kuluvastuun jakautumista. Tapauksessa yhtiön häviämällä osuudella oli vain vähäinen merkitys, mutta kyseessä oli kuitenkin A:n keskeinen oikeus työntekijänä. A hävisi määrältään suuren vaatimuksen, mutta toisaalta A:n voittama osuus oli yksityishenkilölle määrältään merkittävä. Korkein oikeus totesi erityisesti asian laatu huomioiden, että tapauksessa ei ollut syytä velvoittaa kumpaakaan asianosaista osaksikaan korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa.
Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus ylemmissä tuomioistuimissa määräytyy sen mukaan, onko osapuoli voittanut vai hävinnyt muutoksenhaun, ja mitä muutoksenhakumenettelyssä on tapahtunut. Tapauksessa korvausvelvollisuus hovioikeuden osalta jakaantui samalla tavalla kuin käräjäoikeuden osalta. Korkeimman oikeuden osalta X Oy voitti muutoksenhaun vain osaksi. Yhtiö vapautettiin korvaamasta A:n oikeudenkäyntikuluja alemmissa tuomioistuimissa, mutta sen valitus hylättiin vaatimuksen osalta, jolla yhtiö vaati A:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut alemmissa tuomioistuimissa.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa