» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa varatuomari A oli määrätty B:n puolustajaksi törkeää paritusta koskevassa jutussa. B syyksi luettiin paritus, josta B valitti hovioikeuteen. Syyttäjä teki vastavalituksen, jossa vaadittiin B:lle rangaistuista törkeästä parituksesta. B peruutti valituksensa, joten lausunnon antaminen valituksesta sekä vastavalitus raukesivat. A vaati palkkioksi B:n puolustamisesta hovioikeudessa 3,5 tunnin työmäärästä 385 euroa, tulkkauskuluista korvaukseksi 153,21 euroa ja arvonlisäveron määrän. Hovioikeus katsoi 6.5.2014 päätöksellä, että A:lle maksetaan B:n puolustamisesta kolmen tunnin osalta 330 euroa sekä arvonlisäveron määrä 79,20 euroa. Hovioikeus velvoitti B:n maksamaan edellä mainitut määrät valtiolle. 12.5.2014 hovioikeus oikaisi päätöstä oikeudenkäymiskaaren (OK) 24 luvun 10 §:n nojalla niin, että A:lle maksettava palkkio kolmen tunnin työmäärän perusteella on ”palkkioina ja kuluina yhteensä 330 euroa sekä arvonlisäveron määrä 79,20 euroa, joista kulujen osuus 153,21 euroa”.
A valitti asiassa korkeimpaan oikeuteen. Hänen mielestään hovioikeus vähensi hänelle kolmelta tunnilta maksettavasta palkasta tulkkauskulut oikeusavun palkkioperusteita annetun valtioneuvoston asetuksen vastaisesti, vaikka kulut olisi tullut määrätä hänelle korvattavaksi erikseen. A vaati palkkion korottamista 3,5 tunnin osalta 385 euroon arvonlisäveroineen sekä toistanut vaatimuksen tulkkauskulujen korvaamisesta. Syyttäjä katsoi vastauksessaan, että A:lle tulisi korvata erikseen tulkkauskulut. Korkeimmassa oikeudessa kysymyksenä olikin valtion varoista puolustajalle maksettavista palkkioista sekä tulkkauskulujen korvauksesta. Lisäksi kyse oli, voidaanko B velvoittaa korvaamaan valtiolle tulkkauskulut, kun hän ei täytä oikeusavun saamisen taloudellisia edellytyksiä. Ennen näitä korkein oikeus kuitenkin arvioi, pystyikö hovioikeus korjaamaan päätöksessä olevan virheen kirjoitusvirheenä.
Hovioikeuden virheen oikaisua arvioidaan oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan, koska kysymyksessä on rikosasia. Sen mukaan tuomioistuimen tulee korjata tuomiossa oleva kirjoitus- taikka laskuvirhe tai muu niihin rinnastuva selvä virhe. Hovioikeus ei ollut päätöksessään lainkaan ottanut kantaa tulkkauskulujen korvaamista koskevaan vaatimukseen. Näin ollen laiminlyöntiä lausua esitetystä vaatimuksesta ei voida pitää laissa tarkoitettuna kirjoitus- tai laskuvirheenä. Hovioikeus ei siis olisi saanut oikaista virhettä sanotun lainkohdan mukaan.
Oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 6 §:n nojalla puolustajan tuntipalkka on 110 euroa sekä kuluina korvataan muun muassa matkakulut sekä muut suoranaiset kulut. Korkein oikeus lausui hovioikeuden määränneen puolustajan palkkion väärin, koska se oli vähentänyt kolmen tunnin palkasta tulkkauskulut. Korkein oikeus katsoi, ettei kolmen tunnin palkkiota tule korottaa, mutta A:lla on oikeus saada erikseen korvaus tulkkauskuluista valtion varoista laissa tarkoitettuina suoranaisina kuluina.
Mikäli epäilty todetaan syylliseksi rikokseen, jota varten on määrätty hänelle puolustaja, tulee hänet velvoittaa korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut korvaukset rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 11 §:n nojalla. B todettiin syylliseksi rikokseen ja koska hän ei täytä oikeusavun saamisen edellytyksiä, on hän velvollinen korvaamaan puolustajan palkkion arvolisänveroineen valtiolle. Saman lain kohdan mukaan B olisi velvollinen maksamaan korkeimmassa oikeudessa tulkkauskulut A:lle. Rikosoikeudenkäyntilain 6a luvun 5 §:n mukaan kuitenkin valtion varoista korvataan oikeudenkäyntiavustajan ja vastaajan välisestä neuvottelusta aiheutuneet tulkkauskustannukset, jos oikeusturva sitä edellyttää. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/64/EU velvoittaa valtio vastaamaan tulkkauskustannuksista syytetyn varallisuudesta riippumatta. Näin ollen valtio on vastuussa tulkkauskuluista, joten B:tä ei voida velvoittaa korvaamaan tulkkauskuluja valtiolle, vaikka B ei täytäkään oikeusavun saamisen edellytyksiä.
Korkein oikeus muutti hovioikeuden päätöstä. Hovioikeuden päättämien määrien sijasta A:lle maksetaan valtion varoista puolustamisesta oikeudessa 330 euroa, arvonlisäveron määrä 79,20 euroa sekä tulkkauskuluista 153,21 euroa. Siltä osin kun B velvoitettiin hovioikeuden tuomiossa korvaamaan valtiolle 330 euroa sekä arvonlisäveron määrä 153,21 euroa, jää pysyväksi. Tulkkauskulut tulevat jäämään valtion vahingoksi.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa