» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapaus eteni korkeimman oikeuden käsiteltäväksi siltä osin, voitiinko B velvoittaa suorittamaan viivästyskorkoa vastapuolen oikeusavusta aiheutuneista kustannuksista.
Tapauksessa käräjäoikeus, joka oli lapsen huoltoa koskevassa asiassa myöntänyt A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin ja määrännyt hänen avustajakseen yleisen oikeusavustajan, velvoitti oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n ja maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 21 §:n nojalla hävinneen osapuolen B:n korvaamaan valtiolle yleisen oikeusavustajan asiassa suorittamista toimista ja aiheutuneista kustannuksista 16 575,80 markkaa. Lisäksi käräjäoikeus määräsi, että sanotuille oikeudenkäyntikulujen korvaukselle oli maksettava korkolain mukaista viivästyskorkoa.
B valitti käräjäoikeuden päätöksestä hovioikeuteen. B vaati pääasian osalta päätöksen kumoamista ja valtiolle tuomitun korvauksen osalta hänen vapauttamistaan korvausvelvollisuudesta. A vastasi valitukseen ja hänen avustajanaan toiminut yleinen oikeusavustaja K pyysi, että B velvoitetaan korvaamaan valtiolle 2000 markkaa korkoineen A:n saamasta oikeusavusta.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä pääasian osalta. Hovioikeus lausui, ettei korkolakia lain 1 §:n 2 momentin mukaan sovelleta julkisoikeudellisesta perusteesta johtuvaan velkasuhteeseen. Yleisen oikeusavun antamisen korvaamisessa valtiolle oli kysymys julkisoikeudellisesta velkasuhteesta. Siten käräjäoikeuden ei olisi tullut velvoittaa B:tä suorittamaan korkoa valtiolle maksettavaksi tuomitulle oikeudenkäyntikulujen korvaukselle eikä korkoa ollut määrättävä myöskään valtiolle A:lle hovioikeudessa annetuista oikeusavusta suoritettavalle korvaukselle.
Tästä johtuen hovioikeus muutti käräjäoikeuden päätöstä siten, että B vapautettiin velvollisuudesta suorittaa viivästyskorkoa tuomitulle oikeudenkäyntikulujen korvaukselle. B velvoitettiin suorittamaan korvaukseksi valtiolle yleisen oikeusavustajan A:lle hovioikeudessa antamasta oikeusavusta 2000 markkaa.
Valtio valitti hovioikeuden tuomiosta korkeimpaan oikeuteen. Valtio vaati, että B velvoitetaan suorittamaan korkolain mukainen viivästyskorko sekä käräjäoikeudessa että hovioikeudessa valtiolle tuomituille oikeudenkäyntikulujen korvauksille.
Korkein oikeus toteaa, että jos maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen vastapuoli häviää asian, hänet on maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 21 §:n mukaan velvoitettava korvaamaan valtiolle sen varoista sanotun lain nojalla maksettavaksi määrätyt kustannukset samojen perusteiden mukaan kuin asianosaisten kesken oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on säädetty. Siinä tapauksessa, että maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen asianosaisen avustajaksi on määrätty yleinen oikeusavustaja, on asian hävinnyt vastapuoli, ottaen huomioon mainittu säännös sekä 1.6.1998 voimaan tulleen yleisestä oikeusavusta annetun lain 24 §:n 1 momentti ja 31 §:n voimaantulosäännös, velvoitettava niin ikään korvaamaan valtiolle yleisestä oikeusavusta aiheutuneet kustannukset.
Korkein oikeus katsoo, että kysymyksessä ei ole korkolaissa tarkoitettu julkisoikeudellisesta perusteesta johtuva velkasuhde, vaan saatava, joka on johdettu asianosaisen oikeudesta saada korvaus oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen valtiolle maksettavalle korvaukselle tulee tuomita korkolain mukainen viivästyskorko samojen perusteiden mukaan kuin oikeudenkäyntikulujen korvaukselle yleensä.
Korkein oikeus kumoaa hovioikeuden tuomion siltä osin kuin B on vapautettu velvollisuudesta suorittaa viivästyskorkoa käräjäoikeuden tuomitsemalle oikeudenkäyntikulujen korvaukselle ja asia jätetään tältä osin käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa