Minilex - Lakipuhelin

Median ja yksityisyyden intressit ovat usein vastakkaiset

» Lakipuhelin neuvoo kokemuksella - Soita 0600 12 450 »

Media elää tiedoista. Tiedotusvälineet käsittelevät väistämättä myös henkilötietoja, kun ne tekevät uutisia ja muita vastaavia juttuja. Tämä on välttämätöntä avoimessa yhteiskunnassa, jossa sananvapaus on perusoikeus. Yksityisyyden ja henkilötietojen suoja kuitenkin rajoittaa median toimintaa.

Henkilötietolain useimmat vaatimukset eivät koske henkilötietojen käsittelyä toimituksellisiin tarkoituksiin. Toisinaan on vaikea arvioida, onko jutun eteen aidosti tehty toimitustyötä. Korkein hallinto-oikeus on ottanut kantaa tapaukseen, jossa miljoonan suomalaisen verotietoja oli julkaistu lähes sellaisenaan. Tätä ei korkeimman hallinto-oikeuden linjauksen mukaan voitu pitää toimitustyönä. Ratkaisussa ei varsinaisesti kielletä verotietojen julkaisemista, mutta ellei media tee jutun eteen mitään omaa toimitustyötä, sen täytyy noudattaa koko henkilötietolakia.

Ennen laissa säädettiinkin, että henkilötietolaki ei koske mediassa julkaistua henkilörekisteriä. Nykyään tämä rajoitus on poistettu laista, ja myös tällaiseen aineistoon soveltuu henkilötietolaki.

Kuinka paljon media sitten voi paljastaa ihmisen yksityiselämästä ilman, että syyllistyy rikokseen? Yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä tuomitaan sakkoon se, joka oikeudettomasti esimerkiksi mediassa esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa.

Yksityiselämään kuuluvat ne asiat, joista saa lähtökohtaisesti tietoa vain ihmisen omalla luvalla. Se käsittää ainakin perhe- ja seurustelusuhteet, seksuaalisen suuntautumisen, vapaa-ajan, päihteiden käytön ja henkilökohtaisen talouden. Oikeudettomuus merkitseekin lähinnä suostumuksen puutetta. Ellei henkilö reagoi tiedon ensimmäiseen julkaisuun, myöhemmät julkaisut ovat oikeutettuja.

Pykälää sovelletaan vain tietoihin, jotka voidaan tunnistaa tiettyä ihmistä koskeviksi. Valheellisiin tietoihin ei sovelleta tätä pykälää, mutta kyse voi olla kunnianloukkauksesta.

On melko vaikea sanoa, milloin tieto ”on omiaan” aiheuttamaan vahinkoa, kärsimystä tai halveksuntaa. Kyse on tiedosta, jonka levittämisestä tyypillisesti on ikäviä seurauksia. Kuitenkin täytyy kiinnittää huomiota tilanteeseen ja henkilön suhtautumiseen. Esimerkiksi moni ”tusinajulkkis” voi kokea kaikenlaisen julkisuuden hyväksi, kun taas tavallisen tallaajan tilanne on toinen.

Pykälässä säädetään vielä kahdesta rajoituksesta. Yksityiselämää koskevan tiedon esittäminen ei ole rikos, jos tieto koskee politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa toimivaa, jos tieto voi vaikuttaa hänen toimintansa arviointiin ja jos tieto on tarpeellinen yhteiskunnallisen keskustelun kannalta. Rikollista ei ole myöskään yleisesti merkittävän asian käsittelemiseksi julkaistu tieto, joka ei selvästi ylitä hyväksyttävyyden rajaa.

Tämä tarkoittaa, että poliitikkojen ja muiden vallanpitäjien yksityiselämän suoja on niukempi kuin muiden. Kuitenkin heilläkin on jonkinlainen suoja. Korkein oikeus on tuominnut esimerkiksi pääministerin entisen kumppanin maksamaan sakkoja, koska tämä oli kirjoittanut julkisesti heidän seksielämästään.

Median ja yksityisten intressit ovat usein ristiriidassa. Koska sekä sananvapaus että yksityisyys ovat perusoikeuksia, on usein vaikea arvioida, kumpaa pitää painottaa enemmän yksittäisessä tapauksessa. Jos olet epävarma siitä, onko media loukannut yksityisyyttäsi, voit tiedustella asiaa tietosuojavaltuutetulta tai lakimieheltä.


- Lakipuhelin neuvoo joka päivä klo 6 - 24 -


Aiheeseen liittyvät artikkelit


 

Selaa lakitietoa

 

» Edullisempaa lakipalvelua - jätä yhteydenottopyyntö »