Minilex - Lakipuhelin

Henkilötiedot ovat jokaisen omaa omaisuutta

» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

Viimeisten vuosikymmenten aikana tietotekniikan kehitys on ollut nopeaa. Tästä seuraa, että myös henkilötietoja on helppoa koota ja käsitellä valtavia määriä. Jos sitä ei lailla rajoitettaisi, viranomaiset voisivat valvoa melkein kaikkia tekemisiämme. Siksi laissa säädetään tarkasti, milloin henkilötietoja saa käsitellä. Lähtökohta on, että jokainen omistaa omat henkilötietonsa. Mitä se merkitsee käsittelyn kannalta?

Lain mukaan henkilön oma suostumus on ensisijainen peruste käsitellä henkilötietoja. Suostumuksen täytyy olla yksiselitteinen, vapaaehtoinen ja tietoinen. Ei saa jäädä epäselväksi, mihin kaikkeen suostutaan. Tulee myös muistaa, että henkilötieto ja käsittely määritellään laajasti: esimerkiksi ventovieraan valokuvaaminen on henkilötietojen käsittelyä ja edellyttää luvan pyytämistä.

Henkilötietoja voidaan käsitellä myös henkilön toimeksiannosta tai häntä sitovan sopimuksen täytäntöönpanemiseksi. Lisäksi yrityksen sisällä voidaan käsitellä työntekijöiden ja asiakkaiden tarpeellisia henkilötietoja. Käsittely on sallittu myös yksittäistapauksessa henkilön elintärkeän edun turvaamiseksi. On selvää, että kun ensihoito tulee tajuttoman henkilön luo, hänen potilastietonsa saadaan selvittää ilman, että odotetaan hänen suostumustaan.

Jos henkilö toimii julkisesti esimerkiksi politiikassa tai elinkeinoelämässä, tätä koskevia yleisesti saatavia henkilötietoja saa käsitellä. Laissa säädetään eräitä muitakin erityisiä tilanteita, joissa henkilötietoja saa käsitellä. Lisäksi tietosuojalautakunta voi antaa luvan käsittelyyn eräissä muissakin tilanteissa.

Tiedollinen omistusoikeus ilmenee muuallakin lainsäädännössä. Esimerkiksi identiteettivarkaus on nykyisin rangaistava. Siihen syyllistyy se, joka erehdyttääkseen käyttää vääriä henkilötietoja ja aiheuttaa esimerkiksi taloudellista vahinkoa. Jos rekisterinpitäjä käsittelee henkilötietoja lainvastaisesti, hän voi syyllistyä esimerkiksi henkilörekisteririkokseen tai salassapitorikokseen Viimeistään tästä huomaa, että henkilötietojen suoja tulee ottaa vakavasti.

Tiedollinen omistusoikeus tarkoittaa myös sitä, että henkilöllä on oikeus omaan nimeensä, kuvaansa sekä hahmoonsa. Hän voi itse päättää, käyttääkö niitä esimerkiksi kaupallisiin tarkoituksiin. Esimerkiksi omaa sukunimeä voi käyttää toiminimenä. Tämä ei kuitenkaan saa aiheuttaa sekaannusta. Esimerkiksi sukunimi Karhu toiminimenä saattaisi sekoittua tunnettuun urheiluvälinevalmistajaan.

Omaa sukunimeä voi käyttää myös tavaramerkkinä, mutta siihen ei tietenkään voi saada yksinoikeutta sukunimikaimojaan kohtaan. Jos joku muutoin aikoo rekisteröidä tavaramerkin, joka on sekoitettavissa henkilön nimeen, rekisteröinti edellyttää nimen kantajan suostumusta. Näistä säännöistä huomaa, että tiedollinen omistusoikeus liittyy myös immateriaalioikeuksiin eli niin sanottuihin aineettomiin oikeuksiin.

Lainsäädäntö siis turvaa monin tavoin tiedollista omistusoikeutta. Henkilö voi halutessaan rajoittaa henkilötietojensa käsittelyä enemmänkin. Hän voi kieltää tietojensa luovuttamisen väestötietojärjestelmästä massamarkkinointiin, esimerkiksi suoramainontaan. Samoin hän voi kieltää luovutuksen sukututkimusta palvelevaan henkilörekisteriin.

Jokainen voi yleensä halutessaan tarkastaa mitä tietoja hänestä on henkilörekisterissä, ja yleensä tämä on ilmaista. Jos huomataan virheellinen, tarpeeton tai puutteellinen tieto, se voidaan oikaista. Laki siis tarjoaa monia keinoja valvoa ja suojata tiedollista omistusoikeutta.

- Lakipuhelin neuvoo joka päivä klo 6 - 24 -


Pyydä tarjous lakipalvelusta

 

Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi




Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.


 

Aiheeseen liittyvät artikkelit


 

Selaa lakitietoa