» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
Tapauksessa on kyse luonnonsuojelutarkoitukseen varatun kiinteistön tieyksiköiden määräämisen perusteista. Asia on aluksi ollut yksityistietoimituksessa, josta toimitusmiehet ovat antaneet päätöksensä 11.3.2002. Metsähallitus on valittanut Hämeenlinnan käräjäoikeudelle (maaoikeudelle), josta tuomio on tullut 5.8.2002. Metsähallitukselle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen. Korkein oikeus on antanut tuomionsa 14.10.2003.
Mustialan yhteismetsän osakaskunnan hakemuksesta vireelle tulleessa yksityistietoimituksessa perustettiin Saloistentie – niminen yksityistie. Yksityistien osakkaaksi tuli Metsähallitus luonnonsuojelu tarkoitukseen varatun tilan omistajaksi. Tapauksessa pohditaan sitä, kuinka monta tieyksikköä tulee määrätä. Metsähallituksen mukaan jokamiehenoikeuteen perustuvia käyttöoikeuksia ei tullut ottaa huomioon, ainoastaan Metsähallituksen kaksi kertaa vuodessa tehtäviä valvontakäyntejä pakettiautolla. Metsähallituksen mukaan tilalle ei ohjata liikennettä mitenkään. Metsähallituksen mukaan suojelualueella tullaan tukkimaan ojat jossain vaiheessa, mutta tämä olisi kertaluonteinen toimenpide, joka korvattaisiin kertamaksulla myöhemmin. Tilalla ei tulisi olemaan mitään pysyvää toimintaa.
Eräät muut tieosakkaat totesivat, että Metsähallituksen omistama tilan tuntumassa oli Kyynäräjärvi, joka oli kuntalaisten virkistysalueena tunnettu alue. Muiden osakkaiden mukaan tieyksiköitä oli määrättävä enemmän.
Toimitusmiehien mukaan suojelualueelle tulisi 90 käyntiä vuodessa. Tämä johtui siitä, että alueella oli Kyynärjärvi ja alue oli lähellä Forssaa sekä Tammelan kirkkokylää. Toimitusmiehet vahvistivat Kyynäränmetsän tilalle 360 tieyksikköä.
Metsähallitus valitti Hämeenlinnan käräjäoikeuteen (maaoikeuteen). Maaoikeus sanoi, että Metsähallituksen mukaan Kyynäränmetsän tila oli hankittu luonnonsuojelualueeksi Natura 2000- ohjelman toteuttamista varten. Tila kuului myös valtakunnalliseen rantojen suojeluohjelmaan. Alueella ei ollut rajoitettu liikkumista, leiriytymistä tai muuta samantapaista toimintaa. Alueella ei harjoiteta metsätaloutta. Alueella tultiin myöskin tukkimaan ojia jossain vaiheessa. Metsähallituksen toimesta ei harjoitettu minkäänlaista liikennettä alueelle.
Maaoikeuden mukaan alue ilmeni Hämeen ympäristökeskuksen internetsivuilla olevista tiedoista. Luontojärjestöt olivat korostaneet, että suojelualueella voitiin nauttia virkistyksestä ja retkeilystä. Suojelualue veti puoleensa kulkijoita, koska siellä sai liikkua vapaammin kuin yksityisellä alueella. Vaikka suojelualueelle ei ohjattu erikseen liikennettä, syntyi liikennettä sen vuoksi, että alue oli luonnonsuojelualue.
Jokamiehenoikeuden mukaan yksityistiellä voidaan eritellä erilaisia käyttöasteita. Tällaisia ovat muun muassa jatkuva käyttö, vilkas käyttö tien varrella olevalle uima-altaalle, luonnonsuojelualueeseen liittyvä retkeily ja kalastukseen liittyvä tilapäinen käyttö. Tiekunnan osakkaisen tienpitovelvollisuutta rasitti yksiköiden suhteessa juurikin jokamiehenoikeudesta johtuva tien lisäylläpito.
Kartalta ilmeni, että alue oli tiheästi ojitettu ja siellä kasvoi puuta paljon. Ojien tukkimisesta ja soistuvan alueen puuston käyttöä koskeva suunnittelu aiheutti mahdollista liikennettä tulevaisuudessa. Tämä liikenne jäi käyttömaksun ulkopuolelle. Maaoikeuden mukaan liikenne tilalle oli sitä luokkaa, ettei sen voitu katsoa sisältyvän jokamiehenoikeuden piiriin siten, että siitä tulisi muille osakkaille rasite. Tämän seurauksena luonnonsuojelutarkoitukseen varatulle tilalle oli määrättävä tieyksiköt muustakin kuin pelkästään vuosittain tapahtuvasta valvontaliikenteestä.
Maaoikeuden mukaan tieyksiköiden määrääminen oli arvionvaraista. Maaoikeuden mukaan toimituksessa tehtyä arviota 90 käynnistä vuodessa ei ollut syytä lähteä muuttamaan. Alueen ennallistamisesta oli määrättävä käyttömaksut erikseen.
Yhdellä maaoikeusinsinöörillä oli eriävä mielipide asiaan. Hänen mukaansa asiassa oli kysymys siitä, oliko kiinteistön omistajan maksettava tiemaksu sellaisesta yleisluonteisesta liikenteestä, joka johtui jokamiehenoikeudesta, jonka kiinteistö aiheutti pelkällä olemassaolollaan ilman omistajan suoranaista vaikutusta asiaan. Maaoikeusinsinöörin mukaan internetissä oleva esite luonnonsuojelualueesta ei ollut sellaista alueen mainontaa, jonka johdosta omistajan tulisi vastata liikenteestä. Maaoikeusinsinöörin mukaan Kyynärämetsän tilan osalle määrätyt yksiköt tulisi alentaa kahta vuosittaista käyntikertaa vastaaviksi 16 yksiköksi. Tämä siitä syystä, että Metsähallitus oli ilmoittanut alueelle liikenteeksi kaksi pakettiautomatkaa vuodessa.
Metsähallitukselle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen. Metsähallituksen valituksessa metsähallitus vaati tieyksiköiden alentamista vastaamaan sitä kahta vuosittaista huoltoajoa. Mustialan metsätilan osakaskunta vastasi metsähallituksen valitukseen ja vaativat sen hylkäämistä.
Yksityisistä teistä annetun lain mukaan tienpitovelvollisuus on jaettava tieosakkaiden kesken sen hyödyn mukaan, miten sen katsotaan antavan kullekin. Hyötyä arvioitaessa tulee ottaa huomioon tieosakkaalla tien vaikutuspiirissä olevan alueen suuruus ja missä määrin kunkin osakkaan kohdalta tullaan tietä käyttämään. Myös huomioon on otettava mahdollinen tieosakkaan harjoittama elinkeinosta johtuva tien käyttö.
Metsähallitus on vaatinut, että tilan tieyksiköt tultaisiin alentamaan vastaamaan tien todellista käyttöä. Metsähallituksen mukaan niitä ei saa määrätä jokamiehenoikeuden mukaan. Metsähallituksen mukaan tilalla ei tulla liikennöimään kuin pari kertaa vuodessa, kun tilalle tehdään pakettiautolla tutkimus- ja valvontakäyntejä. Metsähallituksen mukaan mitään raskasta liikennettä ei tulisi liikennöimään tiellä. Tilalle ei tulla tekemään mitään luonnonsuojelualueelle ominaisia palvelurakenteita, esimerkiksi lintutornia. Metsähallituksen mukaan ennallistamishakkuista ja ojituksista johtuvasta liikenteestä maksetaan sitten aikanaan käyttömaksua.
Mustialan yhteismetsän osakaskunnan mukaan luonnonsuojelualue on omiaan ilman markkinointia lisäämään liikennettä. Näin ollen Mustialan yhteismetsän osakkaiden mukaan tien käyttäjiä ei ole pelkästään Metsähallituksen virkamiehiä 1-2 kertaa vuodessa. Tien todellinen käyttö tulisi huomioida.
Tila on ostettu luonnonsuojelualueeksi valtakunnallisen rantojensuojeluohjelman toteuttamiseksi ja nykyisin suunniteltuun Natura 2000 – verkostoon. Aluetta esitellään internetissä arvokkaaksi ja edustavaksi humusjärven kokonaisuudeksi.
Kysymys on tosiaan liikenteestä luonnonsuojelutarkoituksiin varatulle alueelle, jonka jokamiehenoikeuteen kuuluvaa virkistyskäyttöä ei ole rajoitettu. Korkeimman oikeuden mukaan tila ilmeisen arvokkaana on omiaan lisäämään ihmisten kiinnostusta siitä. Näin ollen se lisää alueen liikennettä ja sitä kautta myös moottoriajoneuvoliikennettä tiellä, mikä on omiaan lisäämään ylläpitokustannuksia. Ihmisten mielenkiinto on myös kasvanut luonnonsuojelualueisiin ja niiden hyödyntämismahdollisuuteen, joten se on omiaan lisäämään alueen käyttöä.
Korkein oikeus ei muuttanut toimitusmiesten arviota 90 käyttökerrasta. Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei siis Korkein oikeus lähde muuttamaan.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa