Minilex - Lakipuhelin

Lunastuskorvauksen määrittäminen - KKO:2003:114

» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »

  • Lunastuslaki
    Lunastuskorvaus

Tapauksessa A:lta lunastettiin yleistietoimituksessa hänen asuntonaan käyttämänsä tilakokonaisuus rakennuksineen. A esitti tilojen osalta 1 342 123 markan suuruisen korvausvaatimuksen. Lunastustoimikunta määräsi kohteenkorvauksen suuruudeksi kuitenkin 950 000 markkaa. Tapauksessa oli kysymys siitä, tuliko kohteenkorvaus määrätä lunastuslain 32 §:n mukaisesti.

Tiehallinto valitti lunastustoimikunnan päätöksestä maaoikeuteen vaatien kohteenkorvauksen alentamista 520 000 markkaan. Maaoikeuden mukaan kohteenkorvaus oli määrättävä lunastuslain 30 §:n tarkoittamalla tavalla, jolloin perusteeksi tuli ottaa kohteen ennen tiehanketta vallinneen käyttötarkoituksen mukainen, lunastushetken käypä arvo. Maaoikeus arvioi kohteenkorvauksen suuruuden pienemmäksi kuin lunastustoimikunta oli arvioinut. Se kumosi lunastustoimikunnan päätöksen kohteenkorvauksen osalta ja määräsi kohteenkorvaukseksi yhteensä 700 920 markkaa eli 117 886,28 euroa korkoineen.

A valitti maaoikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen. Korkeimman oikeuden mukaan asiassa oli ensisijaisesti kysymys siitä, oliko lunastuskorvausta määrättäessä sovellettava kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain 32 §:ää. Säännöksen mukaan lunastettaessa omaisuutta, jota sen omistaja pääasiallisesti käyttää asumiseensa taikka ammattinsa tai elinkeinonsa harjoittamiseen, kohteenkorvaus on 31 §:n estämättä määrättävä ainakin niin suureksi kuin on tarpeen vastaavanlaisen oman asunnon tai saman toimeentulon tarjoavan, lunastettua vastaavan omaisuuden hankkimiseen lunastetun tilalle.

Lunastuslain 32 § ei kuitenkaan soveltunut korkeimman oikeuden mukaan tapaukseen, sillä se soveltuu tapauksiin, joissa lunastuksen perustana oleva yritys on merkittävästi vaikuttanut lunastettavan omaisuuden arvoon. Korkein oikeus totesi asiassa olleen riidatonta, ettei valtatie 4:n parantaminen, jonka toteuttamiseksi valituksenalainen yleistietoimitus oli toimeenpantu, ollut lunastuslain 31 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla merkittävästi korottanut tai alentanut lunastettavan omaisuuden arvoa. Koska maaoikeuden tuomiota ei ollut tarpeen muuttaa muidenkaan valituksessa esitettyjen perusteiden osalta, korkein oikeus pysytti maaoikeuden tuomion lopputuloksen.


Pyydä tarjous lakipalvelusta

 

Jätä sitomaton tarjouspyyntö lakimiehen palkkaamiseksi




Lakimiehet käsittelevät tietojasi luottamuksellisesti, eikä niitä tallenneta
Minilex.fi-palveluun.


 

Aiheeseen liittyvät tapaukset


 

Selaa lakitietoa

 

[chatbot]