» Lakipuhelin neuvoo - Soita 0600 12 450 »
A Oy:n ja Merimaskun kunnan välisessä kiinteistökaupassa oli 27.11.1987 sovittu siitä, että yhtiö sai rasitteeksi merkittävän venepaikkaoikeuden, joka sai olla enintään kahdeksan metriä pitkää ja kolme metriä leveää venettä varten. Tämä venepaikkaoikeus on A Oy:n omistaman tilan edessä olevalla kunnan omistamalla ranta-alueella sijaitsevassa kunnan omistamassa laiturissa. Tämä venepaikkaoikeus ei sisältänyt mitään laiturin ylläpito- ja rakentamiskustannuksia.
Kunta oli purkanut laiturin ilman A Oy:n lupaa ja rakentanut uuden laiturin lähistölle. Yhtiö oli tästä maksanut kolmen metrin pituisesta osasta kunnalle sen pyynnöstä 4 263,42 markkaa 25.1.1989.
Yhtiö laittoi kanteen Turun Seudun käräjäoikeuteen 8.2.1999. Siinä yhtiö vaati ensisijaisesti sen vahvistamista, että yhtiöllä on uuteen laituriin omistusoikeus kolmen metrin mittaiseen osaan ja toissijaisesti yhtiö vaati 27.11.1987 allekirjoitetussa kauppakirjassa tarkoitetun pysyvän käyttöoikeuden vahvistamista uuteen laituriin.
Kunta vastauksessaan vaati, että kanne tulisi jättää tutkimatta, koska riita koski rasiteoikeutta laituriin ja sen laatua. Kunnan mukaan tällainen riita, joka käsittelee rasitetta, tulee ratkaista rasite- ja muun kiinteistötoimituksessa. Kunta toteaa, ettei se ole milloinkaan väittänyt, etteikö yhtiöllä olisi ollut käyttöoikeutta uuteen laituriin ja sen tiettyyn osaan. Omistusoikeuden, jonka yhtiö väitti omakseen, kunta kiistää kokonaisuudessaan.
Käräjäoikeuden mukaan kunnan tekemä oikeudenkäyntiväite tuli hylätä. Käräjäoikeuden mukaan he olivat toimivaltaisia tutkimaan kanteen. Tämä johtui siitä, ettei kyse ollut rasitteen perustamisesta, siirtämisestä tai poistamisesta, vaan kyse oli kauppakirjan tulkinnasta.
Käräjäoikeuden mukaan kauppakirjasta kävi ilmi ja sitä oli tulkittava siten, että yhtiöllä oli käyttöoikeus laiturin osaan. Muutosta ehtoon ei ollut syntynyt, vaikka uusi laituri on rakennettu kunnan toimesta. Käräjäoikeuden tulkinnan mukaan käyttöoikeus ei ollut kauppakirjan ehdon mukaan vastikkeeton, vaan siihen kuului osallistuminen rakentamis- ja ylläpitokustannuksiin. Maksamallaan osuutensa rakentamiskustannuksista, yhtiö ei saanut omistusoikeutta kyseiseen osaan laiturista.
Käräjäoikeuden mukaan yhtiöllä on kunnan rakentamaan uuteen laituriin käyttöoikeus kolmen metrin mittaiseen osaan. Käräjäoikeus on antanut tuomionsa 15.6.1999.
A Oy valitti käräjäoikeuden päätöksestä Turun hovioikeuteen.
Hovioikeuden mukaan kiinteistönmuodostamislain mukaan on kiellettyä ottaa yleisessä tuomioistuimessa käsiteltäväksi asiaa, joka ratkaistaan kiinteistötoimituksessa eli joka tarkoittaa riitaa tai epäselvyyttä asiassa, joka koskee kiinteistön tai muun rekisteriyksikön ulottuvuutta tai muuta kiinteistön muodostamista. Tällöin asia on siis ratkaistava kiinteistön määrityksessä. Hovioikeuden mukaan kiinteistön oikeus katsotaan kuuluvan kiinteistön ulottuvuuteen. Koska asiassa oli toisissaan riidanalaista laiturirasitteen olemassaolo sekä sijainti, oli asia sen luonteinen, että se tuli kiinteistötoimituksessa eikä yleisessä toimituksessa tutkia.
Hovioikeuden tuomio on annettu 8.12.2000. Hovioikeuden mukaan kanne oli jätettävä tutkimatta. Eli asia tulisi ratkaista kiinteistötoimituksessa eikä tuomioistuimessa. Hovioikeudenneuvoksen Raimo Kyllästisen mielestä käräjäoikeuden tuomiota ei olisi ollut aihetta muuttaa.
A:lle myönnettiin valituslupa Korkeimpaan oikeuteen. Yhtiö vaati valituksessaan hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomioiden kumoamista ja kanteensa hylkäämistä. Yhtiö vaati myös asian palauttamista hovioikeuteen. Merimaskun kunta vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä.
Korkeimman oikeuden mukaan omistusoikeuden vahvistamista koskeva vaatimus tulee tutkia yleisessä tuomioistuimessa. Korkeimman oikeuden mukaan kiinteistön kauppakirjan mukaan ostaja saa kaupan kohteena olevan tilan edustalla sijaitsevalle kunnan omistamalle laiturille rasitteeksi merkittävän venepaikkaoikeuden. Koska kunta rakensi uuden laiturin vanhan tilalle hieman eri paikkaan, yhtiö vaatii käyttöoikeuden vahvistamista. Yhtiön vaatima asia ei ole kiinteistönmuodostamislain mukainen rasitteen perustaminen tai siirtäminen. Asiassa ei ole myöskään esitetty väitteitä, että viranomaistoimituksessa olisi perustettu laiturin käyttöoikeutta tarkoittava rasite. Näin ollen Korkeimman oikeuden mukaan asia tulee ratkaista tuomioistuimessa eikä kiinteistönmuodostamislain tarkoitetulla kiinteistön määräyksellä.
Tämän vuoksi Korkeimman oikeuden mukaan hovioikeus ei olisi saanut jättää asiaa tutkimatta.
Kauppakirjassa yhtiö oli saanut venepaikkaoikeuden kunnan omistamaan laituriin ilman, että oikeus sisältää laiturin rakentamis- ja ylläpitokustannuksia. Yhtiö oli maksanut osuutensa kunnan uudesta laiturista. Yhtiön tuli käsittää, että kyse ei ollut omistusoikeuden saamisesta maksaessaan osan laiturista. Korkeimman oikeuden mukaan yhtiön vaatimus omistusoikeuden vahvistamisesta hylätään.
Korkeimman oikeuden mukaan käyttöoikeus tulee vahvistaa ja hyväksyä yhtiön vaatimuksen osalta.
Korkeimman oikeuden mukaan hovioikeuden tuomio kumotaan. A Oy:lle vahvistetaan venepaikkaoikeus uuteen laituriin. Korkeimman oikeuden mukaan muilta osin käräjäoikeuden tuomio jää voimaan.
Oikeusneuvos Könkkölä oli eri mieltä muiden oikeusneuvosten kanssa. Omistusoikeuden osalta Könkkölä oli eri mieltä asiaan. Hänen mukaansa yhtiö oli saanut kauppakirjan mukaan venepaikkaoikeuden kunnan omistamaan laituriin ilman laiturin rakentamis- ja ylläpitokustannuksia. Kunnan purkaessa laiturin ja rakennettuaan uuden sen tilalle, yhtiö oli maksanut kunnalle osuutensa rakennuskustannuksista. Kauppakirjan ehdon ja laiturin käyttötarkoituksen mukaan oli selvää, ettei kunta vaatimalla yhtiön maksamaan sen osuuden tarkoittanut myydä osuutta laiturista. Täten yhtiön omistusoikeus ei voi muutoinkaan johtaa omistusoikeuden vahvistamiseen. Könkkölä päätyy kuitenkin samaan kuin enemmistö. Oikeusneuvos Välimäki oli samalla kannalla kuin oikeusneuvos Könkkölä.
Aiheeseen liittyvät tapaukset
Selaa lakitietoa